keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kouvola / Jäähyväiset aseveljelle

Joskus tuntuu, ettei näille hautausmaille ja sankarihautausmaille löydy loppua blogissani. Yhä uudelleen joudun esittelemään kohteita, jotka saavat minut pitämään itseäni onnekkaana. Minä synnyin vuonna 1965 ja koko elämäni olen saanut nauttia täystyöllisyydestä sekä muista hyvinvointivaltion eduista. Ainoastaan 1990-luvun lamavuodet ja vuoden 2008 finanssikriisi ovat hankaloittaneet elämääni irtisanomisten takia, mutta niistäkin selvisin vihellellen läpi, vaikka lopputilit osuivatkin kohdalleni molemmilla kerroilla.

Jäähyväiset aseveljelle

Kaikki suomalaiset eivät sen sijaan ole päässeet nauttimaan vastaavista eduista, vaan ovat joutuneet ase kourassa puolustamaan tätä maata, jotta edes jälkipolvet ovat saaneet elää itsenäisessä maassa. Heistä osa ei todellakaan olleet onnekkaita ja heistä 163 lepää ikiuntaan Elimäen sankarihautausmaalla kirkon kupeessa. Siellä on hautatyynyjen keskellä Elimäen kunnanvaltuuston asettaman sankarihautatoimikunnan esityksestä toteutetun patsashankeen lopputulemana pystytetty sankaripatsas, Uhri. Tunnetaan toki myös nimellä jäähyväiset aseveljelle.
Elimäen sankarihautausmaa syyskuussa 2017

Pitkät rivit sankareita

Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen suunnitteli tämän pronssipatsaan, joka on kunnianosoitus sekä talvi- että jatkosodassa kaatuneille sankarivainajille. Lopullisen valutyön toteutti Taidevalimo Halonen ja patsas paljastettiin 6.7.1952.  

tiistai 27. helmikuuta 2018

Kouvola / Elimäen valkoisten muistomerkki

Joskus oikein itseäni harmittaa jälkikäteen, kuinka huonoja valokuvia tulee joskus otettua. Ainakin tällä kertaa ottamani kuvat ovat surkeat. Ilmeisesti kohde on ollut pitkän kuvauspäivän viimeisiä, jolloin laiskuus alkaa jo hiipiä toimintaan. Voi olla etten ole jaksanut enää ajatella sen kummemmin, vaan jättänyt kunnon kuvan ottamatta tästä 2,45 korkeasta ja 50 senttiä paksusta muistomerkistä. 



Elimäen valkoisten muistomerkki sisällissodassa kaatuneille valkoisille kanssasotijoille pystytettiin Elimäen hautausmaalle ja se on harmaata graniittia. Isolla sivulla on suojeluskuntalainen, joka on polviasennossa lipun kanssa. Kapeille sivuille hakattiin neljän kaatuneen valkoisen nimet, joista tietenkin kuvasin vain toisen puolen eli kaksi nimeä. Joka tapauksessa muistomerkki tilattiin Helsingissä toimivalta Forsmanin kiviveistämöltä. Kuka tämän suojeluskunnan maksaman muistomerkin lie suunnitellut, mutta se paljastettiin 19.11.1922. 

Muutapa en tästä kohteesta osaa sanoa... 

maanantai 26. helmikuuta 2018

Kouvola / Jatkosotaan lähdön muistomerkki*

Nyt on sisällissodan muistovuosi meneillään, mutta on sitä senkin jälkeen suomalaiset joutuneet lähtemään sotimaan. Olen jo aiemminkin esitellyt vastaavia muistomerkkejä eri paikkakunnilta, mutta nyt vuorossa on Elimäen sotaveteraanien vuonna 1985 pystyttämä muistomerkki jatkosotaan lähteneiden elimäkeläisten muistoksi. Muistomerkki on pystytetty kirkkoa vastapäätä sijaitsevan kellotapulin läheisyyteen, koska juuri tälle paikalle elimäkeläiset kokoontuivat sotaan lähtöä varten.


Lisää kuvateksti


Kyseessä on melkoisen koruton muistomerkki, missä kivipaateen on kiinnitetty ilmeisesti messinkinen ja pahasti tummumaan päässyt muistolaatta, missä on seuraava teksti: "Tältä paikalta Elimäen miehet lähtivät jatkosotaan 18.6.1941 puolustamaan isänmaansa vapautta." Lisäksi muistomerkin alaosasta löytyy pienen pieni messinkilaatta, missä on seuraava teksti: "Tämän muistokilven pystyttivät Elimäen sotaveteraanit v.1985."

Päivitys 6.5.2019
Muistomerkin kiven löysi Elimäen sotaveteraanien puheenjohtaja Paavo Mäkelä Hämeenkylän kartanon metsästä. Siinä on laattoihin kaiverrettuna Pentti Alanderin teksti. Muistomerkin tekijä on Aimo Tukiainen ja se paljastettiin 15.9.1985. Muistomerkin otti Elimäen kunnan omistukseen valtuuston puheenjohtaja Teuvo Terhemaa.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kouvola / Maahenki - monumentti

Jassoo, se olisi sitten toinen lomapäivä. Tällä lomalla aionkin tehdä jotain poikkeuksellista ja käydä hiihtämässä joka päivä, jos pakkaset ei pakota pysymään sisätiloissa. Johan tässä on kuukausi tullut sairasteltua, joten nyt on aika aloittaa hillitön treenaaminen kohti kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettäviä Lykynlammen olympialaisia. Viime vuonnahan saavutin kunniakkaan kolmannen sijan, mutta nyt tavoitteet on korkealla. Jos sijoitusta en saa paremmaksi, niin ainakin aikaa aion parantaa minuutilla. Tässäpä onkin itselleni ihan helvetin kova tavoite!
Maahenki - monumentti

Koska kuitenkaan koko ajan en ole treenivehkeet päällä, niin on aika jatkaa blogikohteiden esittelyä. Eilenhän sain päätökseen Tuohikotin kohteiden esittelyn, joten nyt on uuden paikan vuoro. Loogisesti ajateltuna nyt olisi ollut Kouvolan pohjoispuolen loppujen kohteiden vuoro, mutta päätinkin viime tipassa esitellä Elimäen kirkonkylältä löytyvät muistomerkit ja nähtävyydet. No, onhan Elimäkikin nykyisin osa Kouvolaa...

Aloitetaan Elimäen kohteet kaikkein massiivisimmalla. Kyseessä on Maahenki-monumentti, mikä kertoo Elimäen torpparien elämästä. Kyseinen veistos on torppareille pystytetty musitomerkki, joka kuvaa nuorta torppariperhettä, joka ottaa ensimmäistä satoa omasta maastaan. Perheen katse on tulevaisuudessa ja lisäksi se kuvaa vahvaa tulevaisuuden uskoa omaan tekemiseen. 



Torpparit olivat aikoinaan kiinteä osa Elimäen historiassa. Siksi jo 1960-luvulla alettiin keskustella torpparimuistomerkin pystyttämisestä Elimäen Kunnantalon edustalle. Seuraava vaihe oli rahankeruun aloittaminen 1975, jolloin kuntalaiset ja yhteisötkin saivat antaa oman osuutensa teokselle. Rahoituksen järjestyessä laadittiin sopimus kuvanveistäjä Pentti Papinahon kanssa vuonna 1981. Muistomerkin fyysisen työn toteutti Taidevalimo P. Venäläinen ja patsas oli valmis paljastettavaksi, mikä tapahtui pestoomarkkinoiden aikaan 4.9.1983.

Patsaan jalustan teksti "Elettih sitä ennenkih - rakentavaa työtä perheen ja kotiseudun hyväksi tulevaisuuteen uskoen."

lauantai 24. helmikuuta 2018

Kouvola / Jätkän onnela

Kouvolan Kääpälän kylästä löytyy yksi omituisimmista paikoista, joita Suomen puolelta olen retkilläni bongannut. Kääpälässä sijaitsee uskomaton taidepläjäys, jota minä nimittäisin jopa romulaaniksi. Mutta kyseessä on nyt jo edesmenneen Ensio Tuppuraisen pystyttämä avoin taidegalleria, jossa oli esillä Tuppuraisen tekemiä maalauksia. Nykyisin galleria on suljettu, mutta pihamaalta löytyy vieläkin Tuppuraisen tekemä näyttely.

Pihamaa on täynnä kierrätystaidetta ja erilaisia kylttejä, jotka ovat kantaaottavia. Onpa sitä jopa nimitetty pysyväksi mielenosoitukseksi. Tämä paikak on nähtävä ihan omin silmin, koska tähän eivät kuvat riitä kertomaan tätä kantaaottavuutta, mitä Tuppurainen töillään tarkoitti. Laitan alle kuvat, mutta käykäähän ihmeessä ihan itse paikan päällä. On sen väärti..... Omat kuvani jouduin ottamaan hillittömässä kaatosateessa, joten eihän nuo ole hääppöiset. 
Tuppuraiseb galleria

Horoskooppimerkit

UFO?

Tontti on täynnä pas.... taidetta

Jätkän onnela, entinen kauppa

Kantaaottavia kylttejä

Kylttejä

Tarja Halonenkin päässyt patsaaksi

Eläimiäkin piisaa

Kaikenlaista



Tämä pitää paikkansa

perjantai 23. helmikuuta 2018

Kouvola / Tuohikotin taistelun muistomerkki*

Nyt eletään taas merkkivuotta, kun Suomen sisällissodasta on kulunut tasan 100 vuotta. Tuo sota kosketti kaikkia suomalaisia, vaikka taistelutoimet rajoittuivatkin etelä-Suomeen. Aihehan on juuri tällä hetkellä enemmän kuin ajankohtainen. Tutkimusta, kirjallisuutta ja muita artikkeleita aiheesta tuntuu ilmestyvän päivittäin. Pitänee Willimiehenkin ottaa osaa tähän keskusteluun ja esitellä Tuohikotin sisällissodan voittaneen osapuolen muistomerkki. Siihen liittyykin muutama mielenkiintoinen käänne!
Muistomerkki on tien laidassa

Kettingit ympäröivät muistomerkkiä

Vaikuttavan näköinen alue

Tuohikotissa taisteltiin 29.4.1918. Taistelussa punaiset olivat hyvissä asemissa kaikkine tykkeineen ja kuularuiskuineen. Täällä valkoiset yrittivät suoralla hyökkäyksellä valloittaa asemat. Hyökkäys epäonnistui, mutta lopulta kiertoliikkeen jälkeen punaiset vetäytyivät ja valkoiset valtasivat Tuohikotin kylän. Taistelu oli yksi Savon rintaman verisimmistä, koska 34 valkoista menetti siinä henkensä. Punaisten tappiot olivat 33 kaatunutta. Tuohikotista alkoi punaisten pakomatka kohti Kouvolaa ja Etelä-Kymenlaaksoa. Viimeiset punaisten joukot antautuivat Kymenlaaksossa 5.5.1918 ja sota oli ohi näiltä alueilta.

Tuohikotin taistelulla ei ollut suurta merkitystä sodan lopputuloksen kannalta, koska voittajasta ei tuossa vaiheessa ollut enää epäilystäkään. No, ehkä se joudutti päättymistä päivällä tai parilla, mutta hinta siitä oli kova.
Harmaa kivi on tummunut

tekstistäkin alkaa olla vaikea saada selvää

Muistomerkki 34 kaatuneelle valkoiselle

Vaan eihän muistelot vielä tähän lopu, vaan pitihän paikalle toki pystyttää monumentti kertomaan Tuohikotin taistelusta. Tämän harmaagraniittisen musitomerkin pystytti pohjois-Valkealan suojeluskunta ja sen rahoitti suojeluskuntapiiri. Patsas paljastettiin suurin juhlallisuuksin 21.9.1924 ja siinä lukee "Täälä tapahtui Tuohikotin taistelu 19 29/4 18. Siunattu olkoon muisto urhojen, jotka kalliin veriuhrin isänmaan vapauden lunnaiksi antoivat"

Muistomerkkiin liittyy vielä hauska episodi. Sen valmisti Tampereen Graniitti Oy ja se toimitettiin valmiina junalla Selänpäähän. Täältä kuusitonninen kivenmurikka oli tarkoitus vetää 18 hevosen voimalla Tuohikottiin. Matkalla rattaat hajosivat ja hevoset eivät saaneet kuormaa enää liikkeelle. joten muistomerkki vedettiin sadan paikallisen voimin paikoilleen. Lieneekö tarina totta vai tarua, sitä en tiedä, mutta tällaiseen törmäsin....

Päivitys 15.7.2018
Sain joitain aikoja takaperin eräältä lukijalta tekstin, mikä on julkaistu 22.9.1924 Mikkelin Sanomissa ja kertoo suuresta kivipaaden siirto-operaatiosta. Teksti kuuluu: "Mutta valtavimmin ilmeni paikkakuntalaisten keskuudessa uhrautuva innostus silloin kun patsaan pääkiveä vedätettiin Selänpään asemalta Tuohikottiin. Silloin näet ei yli 6,000 kilon painoista kiveä saanut loppumatkalla olevista jyrkistä mäkilöistä nousemaan edes 18 voimakasta hevosta, jotka oli valjastettu kiveä vetämään. Tällöin kiireellisenä kauranleikkuuaikana kokoontuivat Tuohikotin miehet yli satalukuisena joukkona tekemään sen, mitä ei parikymmentä hevosta kyennyt tekemään, nim. vetämään raskas kivipaasi määräpaikkaansa. Ja kivi käveli ja verrattain lyhyessä ajassa. Pari kertaa vain miehet levähtivät välillä ennenkuin kivi saapui perille.

On hauskaa todeta, että kaukana rintamaitten valtateistä asustava väestö on herännyt huomaamaan paikkakunnallaan tapahtuneen taistelun todellisen arvon ja käynyt antamaan tuohikottilaisten tavalla tunnustuksensa suoritetulle jalolle taistelulle.

Tässä olisi kaunis esimerkki seurattavaksi monelle Savon rintaman taistelupaikkojen paikalliselle asujamistolle.
Sipri."


22.09.1924 Mikkelin Sanomat

torstai 22. helmikuuta 2018

Kouvola / Tuohikotin hautausmaa*

Tuohikotin kirkon vieressä on hautausmaa, joka oli alusta alkaen tarkoitettu silloin Valkealaan kuuluneen Tuohikotin ja sen läheisyydessä sijaitsevan viiden kylän yhteiseksi hautausmaaksi. Se vihittiin käyttöön 21.4.1930, jolloin ensimmäisenä hautausmaalle haudattiin Anna Lantta. Hänen hautakivessään on kaiverrettuna maininta ensimmäisestä hautauksesta.
Tuohikotin ensimmäinen hautaus

Hautausmaalla on komea kappeli

Historiallinen tapaus

Myöhemmin hautausmaalle on haudattu kylän vainajat, kuten myös viime sodissamme kaatuneet 46 sankarivainajaa. Heidän muistolleen on keskelle sankarihautausmaata pystytetty punagraniittinen risti, missä on teksti "Kotiseutu, Isänmaa 1939 - 1944. Kyseisen muistoristin paljastusvuotta sekä tekijää en saanut selville.
Hautausmaalla on myös sankarivainajia 46 kappaletta

Kaunis alue risteineen

Punagraniitti sopii hyvin muistoristiin


Joka tapauksessa Tuohikotin hautausmaa oli melkoinen parannus sitä edeltäviin aikoihin, koska aiemmin vainajat piti kuljettaa Valkealan kirkolle haudattavaksi. Tuohikotissa kerrotaankin tarinaa matkasta, jolloin kaikki ei mennyt ihan nappiin. Vainajaa reellä kuljettaneet miehet juopottelivat matkalla ja reki kaatui matkalla. Loppumatka arkkua piti kuljettaa kantamalla perille. Ehkä oli hyvä asia saada omaan kylään hautausmaa, jotta vastaisuudessa vältyttiin vastaavilta episodeilta....

Päivitys 6.5.2019
Tuohikotin sankarihautausmaan sekä siihen oleellisesti kuuluvan kivisen ristin suunnitteli Tapani Lemminkäinen.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kouvola / Tuohikotin kirkko

Willimies ei kuulu kirkkoon, mutta välillä rupeaa jo itseänikin mietityttämään, että miksi? Näillä reissuillani olen kierrellyt ihan saakelin monta kirkkoa ja lisäksi joudun työssäni käymään kirkossa pari kertaa vuodessa. Tuohon kun lisää vielä pakolliset kirkolliset juhlat, niin pakkohan se on tunnustaa, että käyn kirkossa ilmeisesti keskiverto luterilaista ahkerammin. Lisäksi olen jopa kahteen kertaan pitänyt puheenkin noin 400 henkilölle kirkossa, joten pitäisiköhän liittyä takaisin kirkkoon. Sapettaa vaan ne verot mitkä pitää maksaa.....
Tuohikotin kirkko

Sen sijaan Tuohikotissa ei aikoinaan kerätty kirkon rakennusrahoja veroina, vaan se rakennettiin paikallisen rukoushuoneyhdistyksen saamilla lahjoituksilla sekä seurakunnan tuella. Ilmeisesti asiaan on kuulunut myös hemmetinmoinen määrä talkootyötä, jotta kirkko saatiin valmiiksi ja vihityksi käyttöön 24.10.1926. Tuolloin Tuohikotti kuului Valkealan seurakuntaan ja kirkon sinne suunnitteli ja rakensi rakennusmestari Anton Lehto.
Komea puukirkko

Kirkon esineistön, kirkonkellot, tekstiilit ja silloisen kansanedustajan Arvi Malmivaaran maalaaman alttaritaulun Jeesus Getsemaneassa on lahjoittanut paikalliset ompeluseurat. Kaikkea sitä saadaankin aikaiseksi, kun alue kokee jotkin asiat tärkeiksi omalle yhteisölleen. Tällaista henkeä kun saisi syntymään uudelleen Suomeen. Taitaa vaan olla mahdotonta, koska kaikki tuijottavat vain omaan napaansa. Kaikesta huolimatta hienoa työtä, Tuohikotin väki!

tiistai 20. helmikuuta 2018

Kotka / Haapasaari

Haapasaaressa tsekataan passit, jos menet tai palaat Venäjältä

Haapasaari on pieni idyllinen saari, mistä löytyy kaikenlaista mielenkiintoista historiaan liittyvää. Nähtävänä on kaikkea kuppikivistä nykyisinkin toimivaan Osuuskauppaan. Ihmeellisintä saarella on kuitenkin se, että siellä ei ole polttomoottorikäyttöisiä kulkupelejä lainkaan. No poikkeuksen muodostaa paikallisen kauppiaan mönkijä, millä hän kuljettaa asiakkaiden tavaroita kotipihalle saakka. Alueella onkin melkoisen hyvä kulkuverkosto, mitä pitkin on mukava kävellä paikasta toiseen.
Yhteysalus Kotkaan lähtenyt


Valtterilla päässään Haapasaaren perinnepäähine...kolme puikkaria

rantamaisemaa

Haapasaaren sataman suu

Isotkin alukset pääsevät Haapasaareen

Merivartiostokin on läsnä saarella

Osuuskauppa aloitti toiminnan jo 1907

Haapasaaren puokki vuodelta 1862

Olemme sataman ulkopuolella

Kävelyreittejä riittää

Täällä ei ole autoja


Suomenlahti tarvitsee omat tykötarpeet



Naamioitu tykkiasema

Haapasaaren museon varastorakennus

Luova vesikulkuneuvo

Satama on rauhallinen

Talot on kunnossa

Punainen mökki on Haapasaaren paloasema

Saari on kivikkoinen

Ihan joka paikkaan ei kannata mennä

Idylliä




Täällä majailimme Williladyn kanssa

Kivisiä aitoja piisaa


Meinaavat jättää minut rannalle

Puokki


Vartiointi toimii jatkuvasti

Saihan tuolla edes hetken istahtaa.....kaljalla

Näppärin tapa siirtää painavat kamat

Yhdysalus laiturissa



Reitti satamaan on melkoisen kapea


Mahtuihan siitä

Kaverini mökki, missä on tullut remonttia väännettyä

Haapasaari toimi itsenäisenä kuntana aina vuoteen 1974, jolloin Suomen pienin kunta liitettiin Kotkaan. Päätös olikin varmaan pakon sanelema juttu, koska itse ainakaan en ole matkoillani huomannut mitään negatiivista. Haapasaarelaisilla on oma identiteettinsä, mutta Kotka on tuonut myös ilmaisen yhdysaluksen joka risteilee päivittäin Kotkan ja Haapasaaren välillä. 
Salpalinjaa löytyy Suomenlahden saaristostakin

Salpalinjaa

Eräässä lähisaaressa kesämökin alla on Salpalinjan luola....hiton hyvä jääkaappi

Haapasaaren paloasema

Haapasaaren entinen kunnantalo

Haapasaaren entinen koulu, nykyinen museo

Naamioitu radioantenni oli tässä, kun suomalaiset hyökkäsivät läheiseen Suursaareen

Kuppikivi

Patteri kertoo, että kupit olivat melko isot 

konekivääriaseman varustukset

Vanha paloruisku museon pihalla

Haapasaari on kuuluisa luotseistaan. Tässä yksi heistä museoituna

Alapuolella puolustusvoimien luola

Näitähän riittää

Willilady, Valtteri ja Saara eivät tiedä missä seisovat


Salpalinjaa lähisaarella

Vanha tykkiasema

Puolustusvoimat ja merivartiosto toimivat myös Haapasaaressa ollen osa saaren jokapäiväistä arkea. Näkyvimpänä osoituksena lienee keskellä saarta kohoava puokki, joka on rakennettu jo vuonna 1862 pitämään laivaliikenteen turvallisena näillä vaarallisilla vesillä. Mutta nyt pidemmittä puheita loput kuvat Haapasaaresta. Käykää lomalla piipahtamassa saaressa tutustumassa sen erilaisen miljööseen, mihin me mantereen asukit olemme tottuneet. 

PS. Punkkirokotukset kannattaa olla kohdillaan, kun menee Haapasaareen