keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Viipuri / Suomen itsenäisyyden leijona

Suomi täyttää tänään 100 vuotta. Onnittelut minultakin Suomineidolle, vaikka ne ovatkin melkoisen vaatimattomat verrattuna monien valtioiden lahjoittamiin lahjoihin. Haminaan on nousemassa Suomen korkein lipputanko, mihin keväällä sijoitetaan suurin Suomen lippu, mitä kuunaan on nähty. Norja halusi lahjoittaa Suomelle uuden tunturin, joka olisi ollut Suomen korkein, mutta sehän ei sitten Norjan perustuslain mukaan onnistunutkaan. Ei mitään, kaikki nuo ja lukuisat muut ovat osoituksia siitä, että itsenäisyyttämme arvostetaan maailmalla. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut...
Postikortti Viipurin Itsenäisyyden leijonasta

Maamme itsenäisyyden alkuajat olivat levottomia ja maatamme piti puolustaa ulkoistakin vihollista vastaan. Tämä näkyy myös erittäin hyvin yhdessä muistomerkissä, joka on tälläkin hetkellä pystyssä, no osittain ainakin. Vaikka itsenäisyytemme, kuten päivän kohteemmekin, ovat kokeneet vastoinkäymisiä sekä huonoja että vaikeita aikoja, se ei silti suostu katoamaan kuten ei itsenäisyytemmekään. Sitä voi kolhia ja runnella, mutta periksiantamattoman asenteemme takia se ei katoa koskaan vaan on kuin viini, joka paranee vanhetessaan.
Jatkosodan alussa suomalaiset totesivat Pietari Suuren palanneen omalle paikalleen (SA-kuva)

Pietari tähyili Viipurin keskustaa (SA-kuva)

Tämän tärkeän päivän kohteemme on Viipurissa Pietarin puistossa sijaitseva Pietari Suuren veistos. Nyt takuulla moni miettii, että miksi ihmeessä Willimies esittelee tänä suurena päivänä muistomerkin venäläisestä tsaarista, joka valloitti joukkoineen Viipurin sekä koko kannaksen vuonna 1710? Syynä on patsaan monet vaiheet, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi. Kuten niin usein taide ja arkkitehtuuri, kuten patsaatkin, heijastelevat valtaapitävien asemaa ja kertovat voimasuhteista. Niin tämäkin paikka sen osoitttaa.
Itsenäisyyden leijona sen sijaan oli suistettu paikaltaan (SA-kuva)

Tällaisena leijona lienee jäänyt venäläisille 1944 (SA-kuva)

Patsaan historia juontaa juurensa aina vuoteen 1908, jolloin Viipurissa paljastettiin Viipurin perustajan Torkkeli Knuutinpojan patsas. Ilmeisesti ruotsalaisen sotaherran patsas sai aikaan vastareaktion venäläisissä. He päättivät pystyttää korkean kallion päälle Pietari Suuren patsaan, joka korkealta tarkkailisi sotajoukkojensa valloittamaa kaupunkia ja Viipurin linnaa. Paikan valintaan vaikutti ilmeisesti kallioon hakattu Pietarin monogrammi, jonka väitettiin olevan itsensä Pietarin kaivertama vuonna 1710. Itse en kyllä löytänyt tätä kaiverrusta kesällä 2017.
Elokuussa 1941 Pietari oli suistettu jalustaltaan (SA-kuva)

Päätön Pietari vietti talven 1941-1942 kumollaan (SA-kuva)

Pietari Suuren patsas, jonka valmisti venäläinen kuvanveistäjä Leopold Bernstamm, paljastettiin kesäkuussa 1910. Tuolloin tuli kuluneeksi 200 vuotta kaupungin liittämisestä Venäjään. Veistoksessa Pietari seisoo 3,5 metrin korkuisen jalustan päällä kanuunan vieressä. Päällään hänellä on Preobraženskin rykmentin asepuku ja rinnassa Pyhän Andreaksen ritarikunnan risti. Oikeassa kädessään hän pitää Viipurin piirityksen sotasuunnitelmaa ja vasen käsi lepää miekan kahvalla.

Patsas lienee ollut melkoinen piikki kaupunkilaisten sydämissä, koska lähes ensi töikseen Suomen sisällissodan loppupuolen Viipurin valtauksen jälkeen heinäkuussa 1918 valkoiset poistivat patsaan jalustaltaan, kuten hävittivät kaikki muutkin venäläisyyteen liittyvät muistomerkit. Patsas oli tarkoitus lähettää Saksaan sulatettavaksi, mutta lopulta se sijoitettiin kuitenkin Viipurin linnaan historialliseen museoon. Täältä patsaan matka jatkui 1930 perustettuun Viipurin taidemuseoon.
Vuodesta 1954 Pietari on saanut olla rauhassa 

Koska Pietari Suuri joutui arkistoiduksi historian sivuraiteelle, niin silti upealle paikalle jäivät portaat ja komea kivinen jalusta. Paikalle piti kehittää jotain tilalle ja pian alkoikin ajatus kehittyä, että paikalle pystytettäisiin uusi veistos. Lopulta 1924 järjestettiin patsaskilpailu, jonka voittajaksi valittiin Gunnar Finnen Itsenäisyyden leijona, vaikka hinta olikin hurjat 100000 silloista markkaa. Onneksi patsaan sponsoriksi ryhtyi kenraali Vilhelm Thesleff, joka maksoi patsaan.
Pietari Suuri katsoo Viipuriin päin

Patsaan valmisti graniitista helsinkiläinen kiviveistämö Forsman ja se kuvasi Suomen leijonaa, joka piti Karjalan vaakunaa tassunsa alla. Harmaagraniitiseen jalustaan oli kaiverrettu "SUOMEN ITSENÄISYYSJULISTUKSEN MUISTOKSI 6.XII.1917. Lisäksi koko mäki koristeltiin kivilaatoin ja kivisin portein. Itsenäisyyden leijona -patsas tehtiin Suomen 10-vuotissyntymäpäivän kunniaksi, ja veistos paljastettiin 6.12.1927 suurien juhlallisuuksien kera.

Tältä paikalta Itsenäisyyden leijona tarkkaili ympäristöä aina vuoteen 1940, jolloin talvisodan jälkeen Viipuri luovutettiin Neuvostoliitolle rauhanehtojen mukaisesti. Kaupungin ollessa välirauhan aikana venäläisillä, he suorittivat ison urakan. Itsenäisyyden leijona pudotettiin pois jalustaltaan, ja se särkyi niin, että jalat irtosivat. Tilalle venäläiset raahasivat Pietari Suuren taidemuseosta ja laittoivat takaisin jalustalle. Näin ajat taas muuttuivat valtaapitävän mukaan.
Tykit ympäröivät Pietari Suurta

Kauaa ei Pietari Suuri kerennyt jalustallaan patsastella, kun suomalaiset jatkosodan alussa valtasivat Viipurin takaisin. Jo elokuun 1941 aikana suomalaiset pudottivat Pietari Suuren maahan ja siltä irtosi pää. Tilalle ei kuitenkaan asetettu Itsenäisyyden leijonaa, koska se oli pahoin vaurioitunut. Sen sijaan Pietari Suuri jätettiin päättömänä lojumaan paikalleen maahan ja Viipurin kaupungin pormestari Arno Tuurna otti Pietarin pään talteen ja käytti sitä oman työpöytänsä koristeena! Lopulta joku teki päätöksen Pietarin siirtämisestä varastoon Viipurin linnaan kaupunginmuseon varastoon.

Sodan jälkeen Pietari Suuri pääsi restauroituna takaisin omalle paikalleen kallion huipulle vuonna 1954. Lisäksi maisemat Viipurin suuntaan paranivat, koska vanha jalusta korvattiin uudella seitsemän metriä korkealla jalustalla. Sieltä on hyvä katsella ja miettiä Viipurin tulevaisuutta. Sen historia on opettanut, että vielä joskus ajat voivat muuttua, vaikka tällä hetkellä se näyttääkin epätodennäköiseltä.
Viipurin linnan museosta löytyi kuvia paljastustilaisuudesta

Vaan mitä tapahtui Itsenäisyyden leijonalle? En löytänyt mistään tietoa leijonan vaiheista sotavuosien jälkeen, mutta vuonna 1989 Viipurin kaupungin työmiehet löysivät leijonan haudattuna Monrepos'n puistoon. Siellä se on vieläkin nähtävissä erään puiston huoltorakennuksen edessä ylväänä, mutta ilman tassuja. Lisäksi Viipurin linnan museosta löytyy yksi palanen graniittia, missä on kaiverrettuna suomenkielellä patsaan kirjoitusta. Hienoa, että tämäkin palanen suomalaista historiaa on säilynyt!
Patsaan jalustan tekstiosa löytyy Viipurin linnan museosta

Pihapiiri Monreposin puistosta....leijona vartiossa!

Onneksi Suomen itsenäisyyden leijona on säilynyt. Kestäköön ainakin toiset 100 vuotta

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille

PS. Olkoon blogin kohdekartan linkki lahjani kaikille suomalaisille näin itsenäisyyspäivänä! Saa jakaa eteenpäin ihan jokaiselle historiasta kiinnostuneelle suomalaiselle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita