sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viipuri / Mikael Agricolan patsas

Willimies ei hallitse kummoisesti suomen kieltä, kuten näistä vaatimattomista raapustyksistani olette moneen otteeseen huomanneet. Syitä siihen lienee monia, mutta suurin niistä lienee Mikael Agricolan, Suomen kirjakielen isän, ABC-kirian surkea opettelu kouluvuosina. Asialle ei enää taida mahtaa mitään, vaan kirjoitukseni on jotain epämääräisesti suomen kieltä muistuttavaa mongerrusta. Toivottavasti se ei teitä lukijoita liikaa häiritse?
Agricolan patsas Pietari-Paavalin kirkon edustalla

Mikael Agricola on siis mies, joka on patsaan ansainnut. Itse asiassa niitä on olemassa tällä hetkellä neljä kappaletta, kolme Suomessa ja yksi Viipurissa. Itse Agricolan uraan ja elämään en tässä kirjoituksessa sen kummemmin puutu, koska ne voi lukea jonkun muun paremmin kirjoittamana vaikkapa täältä. Sen sijaan aion kertoa patsaasta, joka pystytettin vuonna 1908 Viipurin tuomiokirkon edustalle ja sen katoamisesta talvisodan viimeisinä päivänä maaliskuussa 1940.
Jalusta on mielestäni komea

Muistomerkki on kunnianosoitus Mikael Agricolan työstä, urasta ja elämästä. Tämän puolivartalokuvan valmisti kuvanveistäjä Emil Wikström. Se sijoitettiin kiviselle jalustalle Viipurin tuomiokirkon edustalle. Alkuperäisenä patsas näytti tältä. Muistomerkki kärsi pieniä vaurioita tuomiokirkon pommituksessa, mutta patsas ei jäänyt paikoilleen odottamaan venäläisiä. Se näet siirrettiin suomalaisten toimesta 2.3.1940 turvaan Tienhaaran varikolle. Tänne tiedot päättyvät, mutta huhupuheissa sen on nähty olleen joko hevos- tai kuorma-autokyydissä kohti Lappeenrantaa. Etsinnöistä huolimatta alkuperäistä patsasta ei ole löydetty. Lieneekö Saimaan kanavan pohjamudissa, koska talvisodan viimeisinä päivinä lienee ollut tarvetta muullekin kuljetettavalle tavaralle?
Michael Agricola

Mikael valettuna pronssiin

Patsasta on kuitenkin sitkeästi etsitty. Jatkosodan vuosina ja myöhemmin 1990-luvulla etsintäporukat ovat miinaharavien kanssa kolunneet Tienhaaran maastoa ja Lappeenrannan tienvarsia. Löytöä ei ole tapahtunut, eikä kaiketi koskaan löydykään ellei kanavaa ruopata kauttaaltaan. Silloinkin sen löytyminen olisi melkoinen temppu.

Patsaasta on otettu neljä uutta valua. Ne löytyvät Turusta, Lahdesta, Pernajasta ja Viipurista. Suomalainen Viipuri-säätiö päätti teettää Turun kopion pohjalta uuden valoksen vuonna 1993. Tämä patsas lahjoitettiin Viipurin kaupungille. Viipurin rahavarat olivat tuolloin finaalissa ja muistomerkin sijoittaminen ulkosalle ei tullut tuolloin kysymykseen, vaan se sijoitettiin Viipurin kirjaston aulaan sisätiloihin.
Venäläinen mummo lukemassa infoa Agricolasta

Patsas on komealla paikalla

Vuonna 2007 vietetty Agricolan 450-vuotisjuhlavuosi sai suomalaiset ja viipurilaiset pohtimaan ratkaisua patsaan siirtämisestä kirjastosta ulkotiloihin arvoiselleen paikalle. Agricolan juhlavuoden takia perustettu valtuuskunta päätti viimeisessä kokouksessaanhelmikuussa 2008 pystyttää patsaan uudelleen Viipuriin. Asiat rullasivatkin vauhdikkaasti Viipurin kaupungin ja Agricola 2007-muistomerkkitoimikunnan toimesta. Paikaksi valittiin Pietari-Paavalin kirkon edusta. 
Paikalla on myös infotaulu

Patsaalle tehtiin uusi 14 tonnia painava jalusta Kamennogorskissa eli entisessä Antreassa. Sen päälle sijoitettiin alkuperäisestä patsaasta säästynyt hivenen vaurioitunut kauluskivi, minkä päälle sijoitettiin Agricolan rintakuva. Tämän jälkeen patsas oli valmis paljastettavaksi 27.6.2009.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita