sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Vammelsuu / Rakkauden hauta

Nyt esittelen yhden Karjalan kannaksen tunnetuimmista nähtävyyksistä, vaikkakin monet siihen liittyvät yksityiskohdat ovat värittyneet vuosien saatossa. Toisaalta hyvässä tarinassa saakin olla vähän elementtejä, mitkä ovat värittyneet vuosien saatossa. Ne eivät kuitenkaan himmennä paikan loistokkuutta ja siitä huokuvaa vuosisadan rakkaustarinaa. koska siitähän tässä on pitkälti kysymys! Vastaavankaltaista toisen huomioon ottamista saisi tapahtua nykymaailmassakin enemmän. No, minä tuskin olen paras henkilö siitä puhumaan.....
Rakkauden hauta 1930-luvulla

Rakkaustarina tämä Vammelsuun kirkko ja siihen liittyvä "Rakkauden hauta" kaikesta huolimatta on mitä suurimmassa määrin. Eilen kerroin Venäläisen valtioneuvoksen rakennuttaneen edesmenneen vaimonsa toivomuksesta Vammelsuuhun komean kirkon, mutta löytyyhän alueelta muutakin...
Rakkauden hauta 2015

Maria ja Willy-karhu

Kerrotaan aluksi kuitenkin taustaa tarinalle. Pariskunta oli ostanut 1900-luvun alkuvuosina Vammelsuusta 65 hehtaaria maata ja rakennutti paikalle oman pitsihuvilan Villa Marijoen, jonka läpi Vammeljoki virtasi. Alue oli valmistuttuaan upea hienoine puistoalueineen ja huvilalla järjestettiin upeita juhlia. Tämän jälkeen tarinasta alkaa kaksi versiota. 
Kalliossa on paljon kaiverruksia

Rakkausruno kuolleelle rakkaalle

Lisää kuvateksti

Marian tiedot ja kuvanveistäjän tiedot

Miehen nimi. Lieneekö hänetkin haudattu tänne?

Ensimmäisessä versiossa aviopuoliso Eugene Kartavtsev hummailee Pietarin yöelämässä ja viettää pitkiä aikoja poissa kotoa, missä hänen vaimonsa odotti häntä kotiin palaavaksi reissuiltaan. Lopulta vaimo kuolee seuranaan vain aito karhunpoikanen, joka oli hänen lemminkinsä elämän viimeisinä vuosina. Aviomies katuu syvästi huonoa käytöstään ja päättää toteuttaa vaimonsa unelmat, kuten rakentaa kirkko ja haudata vaimo kivipaaden, missä hän laati kirjoituksiaan, alapuolelle louhittuun luolaan. Tarinana tämä olisi kaiketi ollut ihan kelvollinen, mutta se ei pidä paikkaansa.

Toisessa ja siis aidossa versiossa, mies rakastaa syvästi vaimoaan ja on pahoillaan, koska joutuu olemaan työnsä takia niin paljon poissa kotoa. Vaimo sairastuu pahanlaatuiseen syöpään ja on pitkään saamassa hoitoa Saksassa Munchenissa. Täällä hän ystävystyi baijerilaisen ruhtinattaren kanssa ja hän lahjoitti Marialle plyyshisen nallekarhun, kertoen sen parantaneen monia syöpäpotilaita. Mies teki kaikkensa helpottaakseen vaimonsa viimeisiä aikoja ja niinpä Willy-karhu tulikin osaksi perheen arkielämää, tuoden lohtua puolisoille. Se sai jopa ruokapöytään oman tuolin sekä se nukkui omassa vuoteessa! Kaiken lisäksi pariskunta palkkasi karhulle jopa oman palvelijan! 
Arvostan tämän paikan kunnostajaa....

Alkuperäinen patsas oli pronssia, mutta mitä sitten....

Valitettavasti mikään ei pystynyt parantamaan kirjailija Maria Kartavrsevan syöpää ja lopulta hän kuoli. Surunmurtama mies päätti rakentaa vaimolleen komean hautamuistomerkin ja sen läheisyyteen vielä kirkon, joka oli ollut yksi hänen vaimonsa toiveista. Äveriäällä miehellä olikin tähän varaa ja hän käytti ne mitä hienoimmalla tavalla! Tässä olisi mielestäni aineksia jopa elokuvaan, joka pohjautuisi todellisiin tapahtumiin...

Mies hakkautti luolan kallion sisään, minkä päällä hänen edesmennyt vaimonsa oli kirjoittanut tekstejään ja muutenkin viettänyt aikaa oman karhunsa kanssa. Ei lienekään ihme, että mies tilasi kiven päälle ison pronssisen näköispatsaan vaimostaan Mariasta ja Willy-karhusta. Ne tilattiin kuvanveistäjä Lisheviltä ja niistä tuli yhdessä "rakkauden haudan" ja "rakkauden kirkon" kanssa yksi kannaksen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Valitettavasti patsaat katosivat jonnekin vuosien saatossa ja minäkin luulin kesällä 2015 löytäväni haudan ilman patsaita. Yllätyksekseni huomasin, että siellähän ne ovat taas. Itselleni tuntematon venäläinen on ne sinne laittanut uudelleen ja täytyy sanoa, että tätä minä arvostan melkoisesti........!!!

Nyt hauta on mielestäni hieno osoitus tarinan voimasta. 

1 kommentti:

  1. Yksi niistä useista Kannaksen romannttisista legendoista...

    Paikkaan liittyy myös kaunokirjallisuutta; Jaakko Toiviainen, kirjailijanimeltään Jaakko Terenttilä: "Rakkauden hauta" (v:lta 1950)

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita