perjantai 30. toukokuuta 2014

Lappeenranta / Rutolapäivä 7.6.2014

                                          Leevi and the Leavings "Matkamuistoja"

Joskus tämä blogin kirjoittaminen on hauskaa, koska on joku hyvä syy istahtaa näppäimistön eteen. Tällainen fiilis on tänään, joten yritetäänpä kirjoitella vähän pitempi sepustus. Aiheena on Lappeenrannan Rutola, missä tapahtuu lauantaina 7.6 heti aamusta. Alueella näet järjestetään kyläkierros-tapahtuma, minkä kohokohtana Rutolan miehistöluola avaa ovensa kaikille paikasta kiinnostuneille. Uskonkin heitä olevan melkoisen joukon. Itse en tosin paikalle pääse, joten kävin suorittamassa kierroksen hyvissä ajoin ja lupasin yhdelle puuhamiehistä mainostaa tapahtumaa näin Internetin välityksellä.

Kyseessä on vastapalvelus miehelle, joka on vienyt minut kahdesti tutustumaan miehistöluolaan, joten tällaisen vastapalveluksen teen mielelläni....todella mielelläni. Kyseessä on siis Rutolan vanhan historiallisen miljöön esittelevä kyläkierros, minkä varrelle on ripotettu infotauluja kertomaan paikknjen menneisyydestä ja nykyisyydestäkin. Joten lähdetäänpä liikkeelle Rutolan VPK:n seinustalle naulatulta taululta.
Plakaatti 1 Rutolan VPK
Reitin alkupäästä löytyy vanha Rutolan VPK:n talo
Nyt kun matkaan jo lähdettiin, niin nykyisen VPK:n takaa kannattanee esitellä vanha viiden perheen asuinrakennuskin... on muuten parhaillaan kaupan, jos jotakuta kiinnostaa ryhtyä vanhan historiallisen asuintalon kunnostustöihin!
Pientä retuseeraamista vailla...
Teidäb vierailijoiden kannattaa tehdä tämä kävelylenkki jalkaisin, koska reitin puolenvälin kieppeillä vanhalla saha-alueella liikuttaessa tiestö on melko haastava. Jaksaahan tuon reitin nyt kävellä, koska pituutta lienee nelisen kilometriä...itse menin toki autolla!
Plakaatti 2
Vanhaa v.1932 lakkautetun sahan rakennuskantaa. Ns.kasöörin talo
Lopulta matka jatkuu aina vanhalle saha-alueelle asti, missä törmäämme seuraavaan plakaattiin.
Matkalla on toki jäänteitä menneistä ajoista
No, olihan matkalla saha-alueelle vielä yksi plakaatti
Lopulta reitti vie vanhalle sahalle, mistä raunioiden keskeltä löytyy seuraava plakaatti.
Rutolan sahan plakaatti
Sahasta ei paljoa ole jäljellä
Vaan matka jatkuu vielä ja tästä eteenpäin kannattaa mennä jalkaisin. Rantatie läpi vanhojen sahan satama-alueiden on melkoisen pehmeää autolle kuljettavaksi.
Plakaatti löytyy myös Lapatonniemeltä
Pystyssä törröttävät rautatangot kertonevat sahateollisuuden historiasta
Tähän asti reitti on käsitellyt Rutolan kyläyhteisön teollisuuden historiaa, mutta onhan Rutolassa toki muutakin. Lienee parasta jatkaa lompsimista kohti seuraavaa plakaattia...
Ai niin, reitin varrelle osui myös vanha kunnostettu kyläkoulu
Viimeinen plakaatti löytyy Salpa-linjan bunkkerin päältä
Infotaulu kertoo paljon sotahistoriaa
No niin, nyt on reitti kierretty ja on aika palata tankkaamaan kahvetta, pullaa ja makkaraa VPK:n pihalle sekä odottamaan sitä mielenkiintoisinta, joka normaalisti on lukittuna.... Rutolan miehistöluola avaa siis ovensa ja harvinaista tilaisuutta kannattaa hyödyntää. Koska me emme pääse paikalle ja on aina hauskaa pilata ilo muiltakin, niin tältähän siellä näyttää!
Kannattaa mennä paikan päälle....ehdottomasti
Ei vaan ihan tosissaan....olen pahoillani etten itse pääse kyseisenä paikalle, mutta menkää te ihmiset, jotka pääsette ja kynnelle kykenette. tarjolla on mielenkiintoinen mahdollisuus päästä pureksimaan Huttus Jussin makkaroita ja nähdä paikallishistoriaa hienosti toteutettuna. Merkkaa kalenteriisi saman tien päivämäärä 7.6.2014 ja muista mennä paikalle.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Parikkala / Äijönvuoren luolat

                                                    Faith Hill "Wild one"

Yritetäänpä pitkän hiljaiselon jälkeen saada taas jonkinlaista sepustusta aikaiseksi. Lienee kai pakkokin, koska Willilady on jossain tavoittamattomissa ja neitokaisen synttäreitä pitäisi jotenkin juhlistaa... Hemmetin vaikeaahan tuo on koska aikataulut tekevät aina tepposensa. Itse olin eilen Helsingissä oppilasjoukon kanssa, missä tuli nähtyä Hietaniemen hautausmaa ja Linnanmäki, joten hivenen erilainen luokkaretki tuli vetäistyä. Tänään taas Williladylla on omat rientonsa, joten lähetetäänpä synttärionnittelut näin Internetin välityksellä...  Onnittelut!
Äijönvuori

Joskus muutama viikko takaperin kun aikataulut natsasivat kohdilleen, niin piipahdimme Parikkalassa, jolloin mukana oli myös blogin uusi assistentti Pessi. Kuvausretkelle oli haalittu kaikenlaisia kohteita, mutta ehkä paras näistä oli Äijönvuoren luolat, mitkä kolusimme kaikki läpi. Osa oli melkoisen suuria, mutta mahtui joukkoon muutama ahtaampikin luola.
Äijönvuoren huipulla kannattaa katsoa mihin astuu

Lasettelimme melkoisen mutkaisia hiekkateitä pakoputki paukkuen tuntitolkulla, kunnes lopulta saavuimme Äijönvuorelle. Kieltämättä aluksi paikka ei tuntunut miltään kummoiselta, mutta olimme väärässä. Useita upeita luolia sisältävä vuori suorastaan pakotti vääntäytymään ahtaisiin luoliin, niin pitkälle kuin isomahainen miehenköriläs pääsee.... parasta oli kun nuori assistenttikin vääntäytyi perässä eikä antanut tuumaakaan periksi. Näissä paikoissa punnitaan assistenttien kunto, kestävyys ja hermot. Hyvinhän Pessi selvisi, vaikka ikää on vasta yhdeksän hujakoilla.
Syntymäpäiväsankari ja Pessi vuoren uumenissa

Ei näitä luolia turhaan meille kehuttu, joten nyt testattuamme paikat, voimme suositella näitä luolia kaikille alan harrastajille tai muuten vaan asiasta kiinnostuneille. Menkää ihmeessä paikan päälle tutustumaan Äijönvuoreen, koska tälläkään kertaa kuvat eivät pysty kertomaan paikan mielenkiintoisuutta.
Erään luolan suuaukko
Äijönvuorella on myös ahtaita luolia
Meikäläinen nousemassa eräästä luolasta ylös
Tässä luolassa on avaruutta, mutta viiden metrin korkeuseroa ei kamera ikuistanut....
Kaikenkaikkiaan Äijönvuori on ehdottomasti paras bongaamamme luola tähän mennessä, vaikkakin Lassilan linnavuoren luola aiheutti selkeästi korkeammat sydämensykkeet. Willimies Tours suosittelee kohdetta vilpittömästi. Käykää paikan päällä tutustumassa omin silmin Äijönvuoreen!  





keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Lemi / Kärmeniemen suku ja vanha mylly

                                           Maukka Perusjätkä "Maailmaa kierrän"

Huoh, vuoden kiireisimmät ajat ovat käsillä ja aikaansaannokset sen mukaiset. Viikon breikki bloggaamisesta on ollut pakollista, koska ihan kaikkeen ei pysty venymään. Palkkatyö on vaatinut oman osansa ja siihen päälle tapetoinnit kotosalla sekä muut vapaa-ajan aktiviteetit. Lisäksi kahdesti on ollut viikon sisällä jopa pukujuhlat ja kolmannet ensi viikolla, joten yksi tekemistäni uuden vuoden lupauksista mennee pieleen jo alkuvuodesta. Pukujuhlien määrä ei siis vähene, vaan lisääntyy. Tästä en kyllä erikoisemmin perusta.

Lisäksi tällä viikolla olisi taas edessä uuden työpaikan hakemusten kirjoittaminen sekä oman kodin miljoonat työt, mitkä vaativat oman osansa ajastani. Onneksi perjantaina ravintola Old Cockissa on esiintymässä Happoradio, minne on tarkoitus mennä...no onhan nuo liput odottamassa. Kaiken hyvän lisäksi moottoripyörään pitäisi suorittaa kesäremontti ja ensi maanantaina olisi tarkoitus käydä vielä piipahtamassa Helsingissä Linnanmäellä hurvittelemassa. Kuten vuodatuksesta osannette arvata, niin uusia kuvausretkiä ei ole lähiaikoina tulossa. Onneksi parisenkymmentä kohdetta odottaa vielä julkaisua.
Välillä Willimiehestäkin tuntuu, kuin olisi myllynkivi kaulassa

Osa Willimiehen kiivaasti kuvaamista odottavista kohteista sijaitsee suljetuilla tehdas- tai varuskunta-alueilla, joten näihinkin pitäisi keritä lähettämään lupapyyntöjä, että pääsisimmekö kuvaamaan niitä. Toivottavasti luvat heltiävät ja pääsemme visiitille, tai saamme kuvat muuta kautta käyttöömme. Lupien käsittelyssä kuluvaa aikaa en edes uskalla ajatella. Kunhan ennen lumien tuloa asiat selkenisivät.

Myöskin Internetin selaaminen on poikinut uusia kohteita ympäri Etelä-Karjalaa, joten ei tässä ole pelättävissä blogin päättyminen, kuten jotkut väärin tulkitsivat edellisen postaukseni. Lisää materiaalia pukkaa, kunhan kerkeän. Vihjeitä saa toki lähettää minulle lisääkin, mutta pidätämme oikeuden valita niistä itseämme kiinnostavat kohteet. Kohteita siis löytyy jatkuvasti lisää, joten pikku hiljalleen uusia stooreja on tulossa....
Muistomerkki toisesta kulmasta

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia on pyörinyt mielessäni. Tällä hetkellä olen julkaissut 585 tarinaa, joista aion valita 100 tärkeintä ja muokata niiden tekstit lyhyemmiksi. Tarkoitus olisi näet painaa Willimiehen jäljillä kirjaksi!!! Eihän tuota kukaan kustantamo ota julkaistakseen, joten omakustanteenahan se pitäisi tehdä. Maksavia ostajiakaan on tuskin montakaan, joten ehkä painatan sitä 10 kappaletta, joista yhden pidän itselläni sekä lahjoitan Williladylle yhden. Loput kahdeksan voisi vaikkapa jakaa lukijakilpailun palkintoina? No, ensin pitänee käydä muutama kuukausi töissä, että olisi varaa mokoman teoksen painattamiskuluihin. Katsotaan toteutuuko projekti vai jääkö sekin kategoriaan, mietin kerran ja unohdin asian....vaivaisen tuhannen euron takia?
Muistolaatta myllynkiven kyljessä

Vaan, koska nyt on mennyt taas selittelyn puolelle, niin lienee joaika siirtyä Lemille ja tarkemmin sanottuna Kärmeniementien varteen, mistä löytyy muistomerkki, joka lienee yksittäisen suvun pystyttämä. Kyseessä on vanha komia myllynkivi, mikä on nostettu pystyyn tien varteen ja siihen on kiinnitetty laatta missä koruttomasti kerrotaan: "Tältä paikalta on lähtenyt Kärmeniemen suku". Alueella on aiemmin sijainnut tuulimylly alueen korkeimmalla kohdalla Myllymäellä. Lienevätkö Kärmeniemet pitäneet myllyä joitakin satoja vuosia takaperin.... Tämän enempää emme aiheesta tiedä!

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

150.000 kävijää / Willimiehen päätepysäkki?

                                           Motörhead "Brotherhood of man"

Perhana, en olisi ikuna uskonut saavuttavani millään tekosillani 150.000 vierasta omassa blogissani. Aivan uskomaton juttu, mutta tottahan tuo taitaa Bloggerin laskurin mukaan olla. Aivan käsittämätöntä.... ja historia-alan ammattilaisille kaiketi järkytys? Vaan, niin sitä vaan amatöörikuvaaja ja - kirjoittaja on päässyt melkoisen suureen levitykseen. Hienoa ja käykäähän arvoisat lukijat uudelleenkin vierailemassa sivustollani. Kiitokset kuitenkin tähän astisistakin visiiteistä.

Vaan miksi teen tätä työtä? Sitä olen viime aikoina pohtinut itsekin melkoisen usein ja erilaisia syitä on ajoittain putkahtanut mieleeni. Vaan oikeastaan yksi syy saa minut enää jatkamaan, vaikka tämä bloggaaminen osaa sitten välillä kiristää hermoja ihan toden teolla. Tästä on tullut pakkomielle ja siitä ei tunnu koskaan pääsevän eroon, koska uusia kohteita putkahtelelee esiin jatkuvasti ja blogi tuntuu laajenevan aina uusille aihealueille. 

Viime aikoinahan keskeiseksi osaksi on tulleet alueen luolat, mitä on tullut kierreltyä tutkimassa useastikin. Ensi talven harrastus lienee kuvata kaikki Etelä-Karjalan kalliomaalaukset ja joitain muitakin esihistoriallisia kohteita, sikäli kun niistä on jotain näkyvää maan päälle. Pikku hiljaa blogista alkaa muodostua Etelä-Karjalan historiallisten- sekä luonnonkohteiden sekä alueen muistomerkkien tietokanta, mitä joku voi hyödyntää kuka mihinkin. Itsekin hyödynnän tätä blogiani omassa työssäni historianopettajana, tosin tällä hetkellä toimiminen koulun apulaisrehtorina on vähentänyt sen hyödyntämistä. No, ehkä joskus siitä on vielä itsellenikin todellista hyötyä muodossa jos toisessakin?
Lappeenrannan pisin kerrostalo

Vaan nyt on aika ottaa aikalisä harrastuksesta ja pitää pieni hengähdystauko ainakin viikon ajaksi tai hitostako tuota tietää vaikka jo huomenna jatkaisin naputtelua ja julkaisisin uutta aineistoa? No, nähtäväksi jää! Joka tapauksessa pakkohan se on taas yksi kohde esitellä ja tällä kohteella onkin Willimiehen sydämessä oma lokonen loppuelämän ajaksi. 

Kaukaalla Rajakadulla sijaitseva "Ykköskaivanto" oli tarkoitus säästää blogin viimeiseksi kohteeksi, kun viimeinenkin kohde olisi esitelty. tarkoitukseni oli palata reissuiltani kotiin Ykköskaivantoon ja sen G-portaaseen, koska täältä läksin kuvaamaan ensimmäistä kohdettani. Kaiken lisäksi joskus takavuosina vanhempani toivat minut ensimmäistä kertaa kotiin synnytyslaitokselta samaan taloon, missä asuin viimeiset kuusi vuotta tyytyväisenä elämääni Kaukaalla. Täältä oli lyhyt matka kaikkiin itselleni tärkeisiin paikkoihin, kuten työpaikalle ja Kisapuistoon, kaupungin yöelämää unohtamatta. Vaan, asiat menivät toisin....
Tänne piti Willimiehen retkien päättyä kaikkien aikojen pippaloihin...

Nyt on varmaa, ettei blogi pääty Kaukaalle, koska kotipaikkani on nykyisin Joutseno. Tänne olisi tarkoitus jäädä pysyvästi, joten tänne blogi päättyy, jos tämä retki tulee ikuna päätepisteeseen? 

Vaan, kerrotaan nyt vanhasta hyvästä Ykköskaivannosta jotain tai sen historiasta ainakin, koska tämä entisaikoina lemmenlaivana tunnettu rakennus ei ainakaan viime vuosina ole ollut entisen nimensä väärtti. Kyseinen kerrostalo on Lappeenrannan pisin kerrostalo ja se on saanut nimensä lähistöllä sijaitsevasta kivien ottopaikasta, minkä jäljet näkyvät maastossa vieläkin. Ykköskaivanto nimitys sen sijaan tulee siitä, että rakennuksia on kaikkiaan kolme. 

Kerrostalo on rakennettu myöskin kaarevaksi ja siinä on eräs omituisuus, mihin minäkään en tiedä ratkaisua. Porraskäytävien kirjaimet alkavat A:sta, mutta C ja D puuttuvat välistä kokonaan. Miksi? Sitä en tiedä, mutta ehkä joku osaa tähän vastata.....   


tiistai 13. toukokuuta 2014

Lemi / "Koulumänty"

                                             Clifters "Bye Bye"

Omituisten kohteiden postaaminen jatkukoon! Tänäänkin ollaan eiliseen tapaan Lemillä ja esittelemme siis taas lemiläisen kohteen. Kyseessä on ns."koulumänty", mikä näyttää melkoisen raaskulta mäntytolpalta seistessään Lemin kunnan virastotalo I:n nurkalla säätä uhmaamassa. Siinä se tosin saa kököttää maailman tappiin, koska kyseinen nelimetrinen männynraasku on osa lemiläistä kansanperinnettä ja kaiken lisäksi vielä rauhoitettukin.
"Koulumännyn" tyvi on vielä pystyssä 

Vaan mistä nimitys "koulumänty" on saanut nimensä? No, se  juontaa juurensa aina 1900-luvun alkuvuosikymmeniin, jolloin Lemillä oli vielä tapana säilyttää vainajat kotosalla odottamassa siunausta ja kirkkomaahan lepoon saattamista. Vasta hautajaispäivän aamuna vainajat tuotiin kirkolle vuodenajasta riippuen eri kulkupeleillä. Kokoontumispaikaksi vakiintui tämä silloin vielä korkeana kirkon kupeella kasvanut mänty, missä saattajat kokoontuivat odottamaan kirkonkellojen kumisemista.
Ajan hammas on purrut 

Se oli merkki hautajaissaattajille lähteä kulkemaan kohti kirkkomaata, missä lopullinen vainajan siunaaminen tapahtui. Kyseistä tapahtumaa nimitettiin lemillä koulunkäynniksi ja siitä myös tämä mänty sai nimensä "koulumänty". Valitettavasti vuoden 1943 sysmyrsky kaatoi puun ja jäljelle jäi ainoastaan tyviosa, mikä uhmaa luonnonvoimia vieläkin....  

maanantai 12. toukokuuta 2014

Lemi / Nykyaikainen maitolaituri - "Tapahtumalaituri"

                                                             Beatles "Revolution"

Sain eilisen ja tämän päivän aikana sen verta paljon palautetta eilisestä maitokoppi.....maitolava......kirjoituksesta, joten lienee aika paljastaa Beatlesien sanoin jotain uutta ja vallankumouksellista maitolaituri rintamalta, joka tuntui herättävän lukijoissa paljon miellekuvia nuoruusvuosiin. Lieneekö jotkut jopa tavanneet tulevan emäntänsä ensi kerran maitolaiturin nurkalla? No, itselleni ei näin ole koskaan päässyt käymään, mutta ehkä tämän päivän kohteena esiteltävän vallankumouksellisen maitolaiturin nurkalta pöllähtää joku ehtoinen emäntä vastaan. No, karkuunhan tuo nykyisin olisi juostava selkäsaunan pelossa.....
Kuukanniemen maitolaituri

Vaan Lemin Kuukanniemen taajaman keskipisteenä on 31.7.1996 saakka ollut nykyaikainen maitolaituri. Nyt ei muuten tarvitse nimestä kisailla, koska se lukee rakennelman kyljessä! Maitolaiturin historiakin on melko hauska. Lemin Osuuspankin jakamasta rahasta sai alkunsa tapahtumaketju, missä arkkitehtiylioppilas Tom Cederqvistin työ voitti ideakilpailun 23 ehdokkaan joukosta. Tuumasta toimeen ja peruskivi muurattiin Eduskunnan puhemies Riitta Uosukaisen toimesta 9.8.1995. Lukuisten talkoiden jälkeen harjakaisia päästiin viettämään 19.7.1996 ja pari viikkoa myöhemmin vuoden 1996 maitotyttö Tuula Penttilä suoritti virallisen vihkimisen.
Maitolaituri

Siitä saakka tämä kylän yhteinen kokoontumispaikka, missä on puhujapönttö, lastenkauppa, roskis, nojailutasot ja tietenkin maitolaituri pysäkkikatoksineen on ollut paikallisen kyläyhteisön kokoontumispaikka ilmoitustauluineen. Jotain tällaista kaipaisin vähän lisää muuallekin maalaismaisemaan. Kokoontumispaikan merkityksen on huomannut myös paikallinen Lions Club, kuinka sattuikaan että juuri tänä iltana olinkaan leijonien kahvitilaisuudessa, on perustanut paikalle muistopuupuiston 9.5.2007. Voisiko tapahtuman muistolaatalle olla parempaa kiinnityspaikkaa?
Muistolaatta maitolaiturin kyljessä


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Etelä-Karjala / Katoavaa kansanperinnettä - maitokopit

                                                     Anita Hirvonen "Maitolavan prinsessa"

Aina välillä tuntuu, että monellakaan vanhalla ja entisaikoina merkittävällä rakennuksella ei ole elinsijaa nykyaikana. Näin itsekin vielä taannoin ajattelin tämän päiväisten kohteiden kohdalla, mutta onnekseni olen huomannut olleeni väärässä. Maitolavat, - laiturit sekä - kopit elävät vieläkin Suomessa. Itse jo ajattelin niiden kadonneen ikuisiksi ajoiksi, kuten kävi mummoni maitolaiturille, minkä pahalaiset idiootit räjäyttivät aniitilla taivaan tuuliin puolustusvoimilta varastetuilla räjähdysaineilla. Onneksi mokomat hölmöt saapuivat myöhemmin katselemaan kolttosensa aiheuttamaa tuhoa rikospaikalle. Jäivät mokomat ruojakkeet kiinni!
Maitokoppi Rautjärveltä
Lemin Kantturaniemeltä
jostain Lemiltä
Kaunis maitokoppi Lemiltä

Itsekin muistan nuoruusvuosilta kun mummoni kanssa raahattiin maitotonkat kärreillä maitolaiturille odottamaan maitoauton saapumista. Varmaan tuolloin kyseinen työ on tuntunut raskaalta, mutta koska aika kultaa muistot niin, hienoa aikaahan se kaiketi oli? Lisäksi kylän nuoriso kokoontui illanviettoon maitolaiturille ja monet hyvät jutut tuli kuunneltua sekä kylän likkoja nauratettua.... se oli sitä surutonta nuoruusaikaa!
Lemin kotiseutumuseon edustan maitokoppi odottaa LYOMin maitoautoa

Yhdessä vaiheessa kylältä maitokopit purettiin pois kehityksen tieltä ja osa sortui itsestään. Onneksi kaikkialla ei ole näin tapahtunut, vaan olen omilla reissuillani huomannut, että niillä on yhä oma osansa maalaismaisemassa. Ehkä ne eivät ole enää samanlaisia tiedonsiirron- ja tapaamispaikkoja kuin ennen, mutta oma osansa niillä on vieläkin. Miksi niitä muuten kunnostettäisiin ja pidettäisiin yllä. Willimieheltä lähtee ainakin täysi kunnioitus niille, jotka vaalivat tätä kansanperinnettä. Ehkä ne nousevat vielä joskus uuteen kukoistukseen? Pannaan maitoa tulemaan.....
                                             Valion maitomainos "Panit maitoa tulemaan"

torstai 8. toukokuuta 2014

Lemi / Kiikkuva kivi

                                      Jenkkien vapaapainihömpötyksestä Theme song "The Rock"

Männä lauantaina Willimies, sekä nainen joka nykyisin kulkee reissuissa aina mukana, piipahtivat Lemillä. Monenlaista jännää tallentui taas kameran muistikortille, joten aloitetaanpa Lemin kohteiden purkaminen esittelemällä eräs paikallinen omituisuus. Kyseessä on kiikkuva kivi tai kuten opas kyltti kertoi, niin heiluva kivi. Ihan sama kumpaa nimitystä käyttää tästä omituisuudesta.
Kiikkuva kivi tai heiluva kivi....aivan sama

Lemi on pitäjä, mitä luoja on siunannut kivisellä maalla, mistä löytyy myös lukuisia jääkauden jään sulamisen jälkeen esiin pilkahtaneita kivenlohkareita. Osa on melkoisen kookkaita, kuten automatka Lemin takamaastojen läpi todisti. No aitatarpeiksi on toki jäänyt vähän pienempääkin murkulaa tantereelle. Vaan tämä kiikkuva kivi on taas yksi luonnonoikku parhaasta päästä.
Siirtolohkare koskettaa aluskiveen melko pieneltä alueelta

Kohde on vähän samankaltainen kuin aiemmin esittelemämme Ruokolahden Kummakivi, mutta sillä poikkeuksella, että kyseinen lohkare on pienempi. Tätä voi myös tosin voimamiehet käydä vipuvarrella heiluttelemassa ja yrittämässä saada se pois paikaltaan. Minun voimat ei mokomaan riittänyt, mutta kyllä minäkin sen sain heilumaan. No, eipä tuota ole kukaan muukaan saanut tippumaan aluskiveltä 10.000 vuoteen, joten ei liiemmin hävetä omien voimieni riittävyys.
Ei se perhana tippunut paikaltaan, vaikka kiikkuikin komiasti

Willimiehen matkat jatkuvat ensi viikonloppuna, jolloin olisi tarkoitus kuvata taas muutama luola ja muutama muukin merkittävä kohde Ruokolahti - Rautjärvi akselilta. Tällä kertaa ei onneksi tule ongelmia mahtua ahtaisiinkaan luoliin, koska mukaan lähtee blogin uusi assistentti Inkisen Pessi. Poitsu on vasta yhdeksänvuotias, mutta ahtaat luolat ja korkeat vuoret eivät häntä pelota, kuten ei tarjoamani prätkäkyytikään jokunen ehtoo takaperin.  Joten nyt on siis mahdollisuus saada hyviä kuvia luolien sisätiloista, mitkä jäivät toissa viikolla ottamatta Lappeenrannan Tupavuorelta ahtaan suuaukon takia. Joka tapauksessa hienoa, että innokkaita, etenkin nuoria, löytyy mukaan näille matkoille.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Lappeenranta / Lönnrotin koulu



                                          Pelle Miljoona "Juokse villi lapsi"

125-vuotias Lönnrotin koulu on mielestäni kaunein koulurakennus Lappeenrannassa. Näkemys on toki puolueellinen, mutta jokaisella lienee lupa omiin tulkintoihin? Tämä vuonna 1888 arkkitehti Waldemar Backmanssonin piirustusten mukaan rakennettu koulurakennus on nähnyt elämänsä aikana monia mielenkiintoisia henkilöitä ja kokenut kovia sotien melskeissä. Niitä tämä Uusrenesanssin ja Suomessa yleistyneen nikkarityylin mukainen rakennus on kohdannut ylväänä.
Lönnrotin koulun pihan puoli. Vasemmalla pommituksissa tuhoutunut siipi 

Rakennus ei ole enää tänä päivänä alkuperäisessä muodossaan, koska aiemmin rakennuksen pääoven yläpuolella sijainnut valtava katosrakennelma purettiin jo vuonna 1932, sekä talvisodan ilmapommitukset jättivät jälkensä. Yksi rakennuksen siivistä tuhoutui pommituksissa ja se rakennettiin uudelleen vasta vuonna 2004, vaikka muu koulu oli korjattu koulukäyttöön kesällä 1940. On siinä saattanut monella koululaisella suu loksahtaa auki huomatessaan, että edes pommit eivät estä koulunkäyntiä Lappeenrannassa...
Entinen pääsisäänkäynti oli tällä puolella. Upea katos purettu 1932

Rakennuksen pihamaalle rakennettiin lisärakennus jo vuonna 1908, koska koulunkäyntiä varten tarvittiin tiloja lisää. Lapsimäärät olivat tuohon aikaan vähän isommat kuin nykyisin. Ihmetystä vaan herättää, että kuinka rakennuksen sisätilojen koristeellisuus ja taide on selviytynyt tulevillekin sukupolville. Nykyisinhän kaikki paikat sotketaan ja töhritään, koska nuorilla tuntuu olevan pakonomainen tarve loihtia hengentuotteensa toisten omistamiin seiniin ja rakennuksiin. Toisaalta eihän sitä nyt luomisvoimaa kannata kahlita....
Vuonna 1908 rakennettu lisärakennus ja kuvaajakin pilkistelee varjokuvana....

Joka tapauksessa sisätilat ovat vuoden 2004 peruskorjauksen jäljiltä hyvässä kunnossa ja rakennus sisältää mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten vanhan kauniin kaakeliuunin sijoituspaikka koripallokorin alapuolella. Siihen lienee moni ottanut osumaa pelien tiimellyksessä? Kuvia Lönnrotin koulun historiasta ja sisätiloista voit käydä lukaisemassa täältä. 

Aiemmin mainitsin koulun kuuluisista vieraista. En minä tiedä kuka lienee kuuluisin, mutta ainakin vuonna 1891 Keisari Aleksanteri III ja hänen puolisonsa Maria Feodorovna vierailivat koulussa, missä oli tuolloin Suomen koulujen ja opistojen käsityönäyttely. Keisaripari tutustui näyttelyyn ja osti kotimatkalleen lukuisia erilaisia tavaroita, kuten rokokoomaton ja erilaisia käsitöitä.

Lukuisia lahjoja pieksuista ryijyihin annettin keisariparille myös matkaan mukaan. Unohtaa ei sovi myöskään tuntemattomaksi jääneen taipalsaarelaisen miehen keisarille lahjoittamaa venettä, mikä toimitettiin satamaan odottamaan kotimatkaa. Olisi mukava tietää, että mitä näillekin tavaroille on käynyt? Löytyvätkö ne jostain museosta pölyttymästä vai ovatko ne kadonneet historian pyörteisiin....  

maanantai 5. toukokuuta 2014

Ruokolahti / Rauhoitettu mänty


                               Juha Tapio laulaa kahdesta vanhasta puusta, mutta meillä on vain yksi näytillä

Waput lusittu ja työviikko taas pyörähtänyt käyntiin, joten laitetaanpa blogiinkin liikettä... no, edes vähän! Waput meni uusia kohteita kuvaillessa ja nyt on taas jokunen kohde esiteltävänä, mutta aloitetaan verkkaisesti nyt aluksi, koska tarinoiden työstämiseen menee oma aikansa.
Vastaavia lätkiä löytyy jokapuolelta Suomea

Tänään laitan yhden blogin kenties omituisimmista jutun aiheista julkisuuteen. Kohde ei näet ole minun silmissäni millään tavalla merkittävä, mutta kun vahingossa satuin kohdalle, niin pitäähän tämäkin kohde julkaista. Vastaavia toki löytyy lukuisia ympäri Suomea, eikä Etelä-Karjalakaan ole poikkeus. Vaan tulkoon julkaistuksi....
Onhan tuo vasemmalla taustalla oleva rauhoitettu mänty kasvattanut komiat oksat tien ylle

Niin ja lopuksi vielä suuret kiitokset huhtikuun kävijäennätyksestä 8755 kävijää kuukauden aikana. Tämä jos mikä motivoi sinnittelemään eteenpäin, vaikka selkeästi blogin luonne muuttuukin muistomerkeistä ja merkittävistä rakennuksista luontokohteiksi. No onhan teidän helpompi löytää koluamamme luolat, koska me kyllä kerromme näistä visiiteistä teille lukijoille ja paistamme nuotiomakkarat laavuilla, joten voinemme informoida niistäkin teille, jos satutte kulkemaan Willimiehen ja Williladyn jäljillä.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lappeenranta / Tupavuoren luola*

                                           Leevi & the Leavings "Tikapuut taivaaseen"

Jonkinsorttista palautetta on tullut muutamasta edellisestä luolapostauksesta, joten helpotetaan lappeenrantalaisten luola-aktivistien tuskaa paljastamalla omalla paikkakunnallamme sijaitseva luola. Nyt ei ole pakko lähteä Lassilanvuorelle kiipeämään pystysuoria seinämiä ja kulkemaan hengenvaarassa luolan sisuksiin!!! Tupavuorella voi kaiken tehdä turvallisemmin ja ainut riski on jäädä ahtaaseen luolan suuaukkoon kiinni. Siksi en uskaltautunut luolan sisälle ollenkaan... jos sinä olet menossa piipahtamaan paikan päälle, niin ota kaveri mukaan ja pätkä köyttä. Viikko takaperin luolaan viettävä rinne oli vielä jäässä....
Tupavuoren huipulta näkyy kauas

Hillittömän kipuamisen jälkeen saavuimme Tupavuoren huipulle ja melkoiset näkymät avautuivat eteemme. Mikä loistava paikka juoda kaffet ennen luolaan laskeutumista. Kallioilla kulkiessa kannattaa varoa, ettei tipahda railoihin ja muutenkin paikan päällä kannattaa noudattaa varovaisuutta. Tikapuut, mitä pitkin laskeudutaan vuoren uumeniin, ovat kuitenkin tanakkaa tekoa. Alas päästyä olin hivenen pettynyt, että missä se luola oikein on, mutta tikkaiden nurkalta aukeni näkymä kohtalaisen suureen luolaan. 
Kaffet Tupavuoren huipulla ennen laskeutumista vuoren uumeniiin

Luolaa on takuulla käytetty pakopaikkana vainolaiselta suojautumiseen ja täällä on varmaan ollutkin hyvä piileskellä, mutta lihavammat pakolaiset ovat joutuneet tyytymään könöttämään tikkaiden alapäässä, koska luolan suuaukko on kohtuullisen ahdas. Kaikesta huolimatta tätä paikkaa voi suositella jopa lapsiperheille, kunhan riittävästi malttia on matkassa taskulampun ja köydenpätkän kera. Willimies Tours suosittelee...
Tikapuut alas vuoren uumeniin
Tikkaiden takaa alkaa laskeutuminen luolaan....mihin en mennyt
Luola on noin 10 neliötä....no vähän reilu
Kalliolla kannattaa olla varovainen
Päivitys 20.8.2016

Surffailen tässä aamun ratoksi Internetin ihmeellisessä maailmassa etsimässä uusia kohteita ja törmäsin mielenkiintoiseen sivuun. Itselleni tutussa Suoman luolaseuran sivustolta törmäsin viikon kuvaan, joten pakkohan tuo on tänne linkittää. Kuvasta selviää Tupavuoren luolan haastavuus, mihin Willimies ei tuolloin uskaltautunut....toki ei ollut vermeitä mukanakaan! Käy kurkkaamassa kuva täältä.