perjantai 28. maaliskuuta 2014

Lappeenranta / Hotelli Patria

                                           Alice Cooper "Poison"

Tänään alkaa blogissa taas pieni tauko, koska Willimies ja Willilady muuttavat yhteiseen kotoon Joutsenoon ja nyt ei ole aikaa kirjoitella. Eipä silti, puuttuva nettiyhteyskin saattaa hivenen haitata tarinoiden julkaisuja! Vaan, eipä hätiä mitiä....kyllä näitä taas on tulossa jatkossakin, koska uusi assistentti Taipaleen Antti on lupautunut selvittelemään yhtä uutta kohdetta Lemiltä, mihin liittyy jopa muistolaatta jonkun kivenmurikan kyljessä. Liekö tämä päättyy koskaan?

Muuttotalkoot ovat siis edessä ja saattaa hivenen olla syytä juhlistaa uutta majapaikkaamme saunomisen, hyvän ruuan ja oluen kera. Tiedä häntä vaikka tulisi nautittua jotain vahvempaakin myrkkyä, kuten JR 1 aseveljet tekivät hotelli Patrian tiloissa 2.6.1945. Silloin on saattanut konjakki jos toinenkin luikahtaa rintamajermujen kurkuista alas?
Nykyinen hotelli Patria

Hotelli Patria on ehkä Lappeenrannan hotelleista kuuluisin ja eniten mielenkiintoisia sattumuksia aikaan saanut paikka. Vanha puurakenteinen Patria tosin on muuttunut nykyiseksi tasokkaaksi hotelliksi joskus 1990-luvun alkupuolella. Tarkka vuosiluku on jäänyt itseltäni unholaan, mutta JR 1 muistolaatta on onneksi löytänyt paikkansa uudenkin hotellin sisääntuloväylän kupeesta. Mielenkiintoinen lisäpointti paikallisen hotellin historiasta, vaikka mehukkaimmat tarinat jäävätkin historian hämärään. Kaikkea ei todellakaan kannata kertoa, vaan jotain pitää jättää unholaan ja menneisyyden hämärään......

JR 1 kokoontui täällä aseveli-iltaan 2.6.1945

torstai 27. maaliskuuta 2014

Lappeenranta / Pikisaaren saha

                                          Sex Pistols "Holidays in the sun"

Lappeenrannan sataman kärjessä sijaitsee Pikisaaren kaupunginosa, minkä väitetään olevan lähiörakentamisen kauneinta osaamista kaupungissamme. Mielipiteitä on tietysti monia, mutta puutteista huolimatta alueella on omat hyvät puolensakin. Elävästi muistan kun iltakoulua käydessäni reilu kymmenen vuotta takaperin, vietimme opiskelukaverini kanssa tsekkiläisiä iltoja ravintola Old Cockissa. Koskaan emme jaksaneet juoda kaikkia tsekkiläisiä oluita illan aikana vaikka yrityksen puutteesta meitä ei ainakaan voi syyttää. Usein nämä illat päättyivät Pikisaareen Jarkon kerrostalon pihamaalle. Täältä tuuppasimme veneen vesille ja kalastelimme hukkumista vältellen. Ne olivat hienoja hetkiä....
Kerrostalot omalla rannalla ja venepaikoilla varustettuina

Vaan, aina ei Pikisaaressa ole ollut asutusta, mutta vilskettä on riittänyt muista syistä. Aluksi alue tunnettiin nimellä Tervasaari, minne sisä-Suomesta tuotiin valtavat määrät tervaa viipurilaisten kauppiaiden ostettavaksi ja toimitettavaksi maailman markkinoille. Tämäkin toiminta hiipui kysynnän puutteeseen ja alueella piti keksiä uutta toimintaa. Ratkaisu oli venäläissyntyisen naisen ketä tituleerattiin "maaorjakauppiaan" leski Uljana Slastnikoffiksi. Hän perusti alueelle pikitehtaan vuonna 1812.
Meikäläisen hillot ei riitä näihin tönöihin, tosin en haluaisi täällä asuakaan....

Saaren teollisuus ei päättynyt pikitehtaaseen vaan seuraavaksi alueella alettiin valmistaa Willimiehen lempijuomaa elikkä viinaa. Vuonna 1854 paikallinen kauppias Aleksander Aleksandroff sai luvan perustaa viinatehtaan. Lupa oikeutti keittämään viinaa kahdessa pannussa, joiden koot olivat 338 ja 147 kannua. Olisi voinut kuvitella yrityksen menestyvän, mutta mitä vielä! Konkurssin jälkeen yritys vaihtoi omistajaa useasti ja lopulta joensuulaislähtöinen opettaja Sinkkonen muutti toimialaa puutyötehtaaksi ja sirkkelisahaksi. Vaan konkurssiin meni tämäkin yritys vuonna 1902.

Puutyötehdas jtkoi uusien omistajien kanssa vielä vuoden 1914 loppuun asti, mutta sen jälkeen se siirtyi konepaja-alalle. Sen toiminta päättyi vuonna 1919 tulipaloon. Sen sijan Pikisaaren pohjoisosassa oli aloittanut vuonna 1903 toiminnan höyrysaha, minkä omisti konsuli Uno Anders Mustonen. Saha oli niinsanottu kaksiraaminen saha ja se työllisti melkoisen määrän paikallisia työläisiä. Sahan toiminta joutui vaakalaudalle Mustosen kuoleman takia ja saha oli pysähdyksissä vuodet 1909-1910. Edessä oli sahan myynti. 10.3.1910 saha myytiin 50.000markan hinnasta liikemiehille, jotka jatkoivat toimintaa.

Lukuisten omistajan vaihdosten jälkeen saha siirtyi vuonna 1951 perustetun Rauma-Repolan omistukseen ja sahaustoiminta jatkui aina 1980-luvun loppupuolelle saakka, minkä jälkeen alue puhdistettiin ja sinne alettiin rakentamaan kerrostaloja kaupunkilaisten tarpeisiin. Aluetta on vaikea hahmottaa tänä päivänä, että millä kohdalla saha on toiminut, koska aluetta on täytetty täyttömaalla ja vanhat teollisuuden osat on hävitetty. Silti löysimme muutaman paikan, mitkä muistuttavat alueen teollisesta menneisyydestä.
Pikisaaren kärjessä olevalla luodolla on vielä vanhan purunkuljetukseen käytetyn ilmaradan perustuksia
Sahan kuljettimien perustuksia
Kaiken kaikkiaan on todettava, että melko nopeasti ympäristö on muuttunut tällä alueella.... Jos jotakuta kiinnostaa, niin valokuvia ja muuta Pikisaari dataa löytyy täältä.











keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Lappeenranta / Puunjalostusmuistomerkki

                                          Hanna Pakarinen "Paperimiehen tytär"

Lappeenranta ja etenkin Lauritsala on kuuluisa metsäteollisuudesta. Kaukas Oy ja sen seuraajat ovat tuoneet leivän moneen paikalliseen pöytään jo useiden vuosikymmenien ajan. Onkin kohtuullista että täällä muistellaan sen merkittävyyttä koko kaupungin ja asuinyhteisön muodostumiseen. Metsäteollisuus onkin muovannut alueen identiteetin sellaiseksi mitä se on nykyisin. Alueelta etenkin Lauritsala on tietyllä tapaa duunarialuetta, missä herroja ei kunnioiteta eikä päähän silitellä, jos asiat menee huonosti. Samoilla linjoilla on Willimieskin, vaikkakin tehdastyöt olenkin vaihtanut lähes liituraitahommiksi. Ymmärrystä duunarin arkeen minulla riittää....

Yllä videolla laulava Pakarisen Hanna on paikallinen Lauritsalan likka ja hemmetin mukava sellainen. Opetin häntä takavuosina ajamaan trukkia ja mikä oli kiitos? Vaihtoi duunipaikkaa ja ryhtyi vielä laulajaksikin. No kateellinen en ole, vaan tyytyväinen siitä että ura on ollut menestyksekäs. Eipä ole Hannan urotöiden jälkeen tullut Idolseita ja Euroviisuja katseltuakaan! Lauritsalalaiset pitävät yhtä, eikä Hannakaan ole unohtanut juuriaan, kuten en minäkään tulevana joutsenolaisena aio unohtaa...

UPM-Kymmene Oyj, Lauritsala-seura ja Lappeenrannan kaupunki olivat kyseisen muistomerkkihankkeen alullelaittajia. Tämä vanha paperitehtaan osa on nostettu jalustalle ja siihen on kiinnitetty pieni laatta muistoksi pitkästä menneisyydestä. Itse olen hankkinut leipäni mekaanisen metsäteollisuden palveluksessa, joten tuon paperikoneen pikku nippelin nimeä en osaa sanoa. Todennäköisesti jo huomenna tiedän.....
Puunjalostusmuistomerkki

Lienee kuitenkin syytä kerrata hivenen alueen teollistumisen historiaa, koska sen osuus alueella on niin suuri. Jo kauan sitten Lauritsalaan tuotiin tervaa ja puutavaraa idän suurille markkinoille vietäväksi, mutta isompi buumi alkoi vasta Saimaan kanavan avauduttua liikenteelle. Ensimmäisen kaksiraamisen höyrysahan alueelle perusti vuonna 1874 viipurilainen kauppaneuvos Jakovleff. Tuohon aikaan höyrysahat olivat harvinaisia ja Jakovleffin sahaa käytiin ihastelemassa pitkien matkojen takaakin. 
Muistomerkin laatta

Ensimmäisen sahan kohtalo oli kuitenkin tuhoutua tulipalossa vuonna 1881, mutta se rakennettiin äkkiä uudelleen. Tämän jälkeen se kerkesi toimia seitsemän vuotta, kunnes se paloi uudelleen maan tasalle ja sitä ei koskaan enää rakennettu uudelleen. Sinänsä harmi, koska vanhat kunnon höyrysahat olisivat tänä päivänä melkoinen matkailuvaltti. Mutta, missä kohtaa Lauritsalaa sijaitsi Jakovleffin saha? 

Nuorena miehenä Willimies oli töissä Kaukaan sahalla. Tehtäväni oli sitoa tukkinippuja niputussillalla omaan tukkialtaaseemme, mistä tukit nippuletkoina ajettiin veneillä sahan raamien työstettäviksi. Usein pääsin venemiehen apulaiseksi näille reissuille. Oli muuten vaativaa duunia ahtaassa täyteen tupatussa altaassa saada nippuletkat taipumaan ahtaissa väliköissä. Eräällä tällaisella reissulla paikalliset luiskamiehet olivat saapuneet altaan reunan tasaisille kiville grillailemaan ja kesäjuhliaan pitämään. Mitäs, kokka kohti miesten leiripaikkaa ja haastelemaan mukavia. Välittömässä tunnelmassa kaikkien vanhempien lauritsalaisten tuntemat Venku ja Ringo lähtivät näyttämään läheisessä ryteikössä sijaitsevaa paikkaa.

Paikkaa kutsuttiin tuolloin Pironniemeksi ja se sijaitsee Luukkaansalmen sillalle johtavan rampin vasemmalla puolella olevan metsikön siimeksessä. Nykyisin entinen sahan alue on osittain UPM-Kymmenen ratapiha-aluetta. Se on harmi, koska alueella sijaitsi tuolloin muistomerkki. Sen olivat 1960-luvulla pystyttäneet silloinen Kaukas Oy ja Lauritsala-seura. Siinä oli pronssinen laatta metallivarren päässä ja alue kivipilarein sekä kettingein ympäröity. Muistomerkki piti kuitenkin siirtää Luukkaansalmen sillan rakennustöiden takia ja enää sitä on turha lähteä alueelta etsimään...


Vaan, muistomerkki on yhä olemassa. Se on siirretty, mutta valitettavasti minulla ei ole lupaa liikkua tehdasalueella. Olen yrittänyt useasti saada jotain tehtaan työntekijää kuvamaan sen blogin käyttöön, mutta vielä se ei ole onnistunut. Olisiko jollain lukijoista mahdollisuutta liikkua tehdasalueella ja kuvata entisen muistomerkin laatta, joka on kiinnitetty lähellä alkuperäistä sijoituspaikkaa olevan rakennnuksen seinään. En tiedä tarkalleen mihin, mutta veikkaisin nykyisen lajittelulaitoksen seinää. Olisin todella kiinnostunut mahdollisuudesta esitellä kyseinen muistolaatta....

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Lappeenranta / Pirunpesä

                                          Kotiteollisuus "Mennyttä miestä"

Enimmäkseen tämä bloggaaminen tuntuu työltä, jota on mukava tehdä oman raskaan työn ohella saadakseen ajatukset pois arjen harmaudesta. Siinä tämän päivän kohde Ylämaan Pirunpesä, toiset kutsuvat Hitonpesäksi, onkin ihan omaa luokkaansa. Willimies piipahti paikalla kesäkuun alussa 2013 ja matkalla oli mukana ensimmäistä kertaa Willilady, jonka tunsin tuolloin vielä aivan toisella nimellä. Nythän tuosta ei oikein osaa sanoa, että mitä nimeä käyttäisi. Onhan tästä mammasta tullut jopa elämänkumppanini. Kaikkea mystistä näillä retkillä voikin sattua....

Siltä varalta, että blogin päivittäminen päättyisi tähän julkaisuun, niin kerron tiedoksenne että julkisuutta välttelevä Willilady pääsee tietämättään päivän postaukseen, koska uudelleen en paikalle kerkeä ja useimmat kuvat epäonnistuivat jostain syystä. On siis suuri vaara joutua rusikoiduksi...  

Tienvarressa on opaste luolalle....Pirunpesälle

Pirunpesä on mielenkiintoinen paikka Lappeenrannan Ylämaalla. Kovinkaan monet täällä tuskin ovat käyneet, mutta yhteistyökumppanimme retkipaikka.fi sivusto on toki käynyt paikalla ja muutama muukin kuva netistä löytyy. Silti paikka ja sen geologia ovat monelle mysteeri. Niin meillekin...
Willilady ensimmäisellä kuvausretkellä kesäkuussa 2013. Taustalla aukko Pirunpesän luolaan

Kyseinen kaksi suuaukkoa sisältävä luola on muodostunut rapautumisen seurauksena rapakivikallioon. Kömmittäessä sisälle luolaan havaitsee joutuneensa ympäristöön, missä seinämistä irronnut kiviaines on muodostanut luolan pohjan. Karmivaa tunnetta lisää se, kun koskettaa luolan seinämiä ja niistä irtoaa helposti kiveä. Luola siis muuttaa muotoaan aikojen saatossa....

Hankala kuvattava tämä Pirunpesä
Siihen emme osaa vastata, että mistä luola on saanut nimensä, mutta ilmeisesti paikalliset taikauskoiset ihmiset ovat kuvitelleet siellä majailevan vuorenpeikon tai jonkun muun henkimaailman olennon. Mistä hitosta me tuon tietäisimme? 

Maaperä on melkoisen huokoista

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Lappeenranta / Hostikan majoitus- ja tulenjohtotunneli

                                                         Francine "Tainted love"

Lähes vuosi takaperin Willimies oli kuvausretkellä Lappeenrannan Ylämaalla. Lukuisat kohteet tuolta reissulta on jo esitelty, mutta vielä on jotain jäljellä. Jäljellä on ilmeisesti lukijapalautteen perusteella lukuisten lukijoiden makuun oleva kohde. Itseäni nämä Salpa-linjaan liittyvät kohteet ovat jotenkin kärsineet pienen inflaation niiden suuren määrän takia. Monia Salpa-linjaan liityviä kohteita on minulle vihjailtu mahdollisina kohteina, mutta uskollisesti aion pysytellä valitsemallani linjalla, että en esittele monia samankaltaisia kohteita blogissa, koska muutenhan tämä jatkuisi ikuisuuksiin eikä samankaltaisten kohteiden esittely toisi mitään lisäarvoa blogiin.
Ensimmäinen näkymä Hostikassa on konekivääribunkkerin suuaukkoon tuijottelu

Sen sijaan tämän päivän Salpa-linja kohde on erilainen kuin aiemmat kohteet. Kyseessä on Ylämaan Hostikan Salpa-linjan museoalueella sijaitseva majoitus- ja tulenjohtotunneli. Valitettavasti tunnelin sisältä ottamani kuvat ovat taas lähes ö-luokkaa, koska valaistus ei riittänyt parempaan kuvausjälkeen. Yritetään kuitenkin saada niistä jotain selvää, vaikkakaan ne eivät korvaa itse paikan päällä vierailua. Sitä suosittelenkin ihan teille kaikille.
Tunneliin laskeudutaan eteläpuolelta jyrkkiä portaita pitkin

Salpa-linjaa varten kallioihin louhittiin 25 tunnelia tai luolaa, joista useimmat jäivät keskeneräisiksi. Kesken jäi tämä Hostikan luolakin,  vaikka sitä aloitettiin rakentamaan jo kesällä 1940. Kyseessä oli 80 miehen majoittumiseen suunniteltu miehistöluola, minkä sisään olisi rakennettu harjakattoinen puurakenteinen parakki. Lisäksi sitä oli tarkoitus käyttää mahdollisissa taisteluissa tykistön tulenjohtotehtäviin. Onneksi sota päättyi, ennen kuin alueen puolustusta kerettiin testata tositoimissa.
Tunnelin etelä-pääty

Nykyisin yleisönähtävyytenä toimiva tunneli rakennettiin pohjois-eteläsuuntaiseksi ja siinä on sisäänkäynti kummassakin päässä, mitkä johtavat taisteluhautoihin. Itse tunneli on pituudeltaan 60 metriä, leveydeltään n. 5,5metriä ja 3,5 metriä korkea. Melkoinen kaivuuhomma ollut siis aikoinaan...olisi vieläkin! 
Tunnelin pohjoinen suuaukko
 
Pohjoinen suuaukko ulkoa päin kuvattuna

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Lappeenranta / Maitokoppi

                                           Juice Leskinen "Risainen elämä"

Hemmetti, kun on kiirettä. Viime aikoina elämä on ollut yhtä paikasta toiseen sinkoilua ja tuntuu, että olisi aika laittaa tämä oma risainen elämä pakettiin ja keskittyä vain välttämättömiin sekä todella tärkeisiin asioihin. Itse asiassa männä viikolla sain päätökseen kirjan, missä kehoitettiin hidastamaan elämää. Tähän aionkin lähiaikoina keskittyä, kunhan asiat saadaan järjestettyä kohdilleen. Hittoako tässä itseään pitää tappaa kiireellä, hermopaineella ja stressillä? 

On siis aika hidastaa elämää ja yksi osa sitä on tämän blogin vetäytyminen kohtapuoliin tauolle. Tästä joku jo viestittikin, että älä lopeta missään nimessä! Vaan, kun kohteet ovat loppumassa eikä uusista ole tällä hetkellä tietoa. Tosin, eiköhän noita ilmaannu vielä muutamia uusia, joten ne kohteet kyllä Williladyn kanssa päivitellään tänne blogiin samantien...
Piuniementien maitokoppi

Lisää painetta kasaa niskan myös blogin lukijat, jotka retkillään kuvaavat mielenkiintoisia paikkoja ja toivovat saavansa kuvat julkaistuiksi. Näin on tämän kertaisenkin postauksen kanssa.... Tämä Lappeenrannan Hanhijärveltä (tuttavallisemmin Hanikselta) löytyvä maitokoppi onkin assistentti Juha Kekolan kuvaama, eikä Willimies ole koskaan edes käynyt paikalla. Sen sijaan useasti on tullut ajettua Piuniementietä pitkin kohteen ohitse, mutta sen historiallinen arvo on jäänyt itseltäni huomioimatta. Virhe tosin korjataan lähiaikoina, kunhan kerkeän paikalla piipahtamaan.


Muistolaatta historiallisesta tapahtumasta Hanhijärvellä

Maitokoppi onkin saanut sisäpuolelleen tietoiskun jatkosodan jälkeisistä tapahtumista, jolloin Karjalan kannakselta pois siirretty joukko-osasto marssi tätä kautta Simolan rautatieasemalle. Täältä osaston matka jatkui Lappia kohti taistelemaan saksalaisia vastaan. 

Maitokoppiin tapahtumasta tallennettu informaatio on meille outoa, emmekä osaa sanoa milloin ja kenen toimesta se on sinne sijoitettu. Tuskin lienee huono arvaus, jos veikkaa jalkaväkirykmentti 11 miesten olevan asialla..... tosin Hanhijärven kyläyhdistykselläkin saattaa olla sormensa pelissä. Kertoilkaa meille, jos teillä on asiasta tietoa enemmän......


Maitokoppi on toiminut postinakin aikoinaan?


Valitettavasti tästä asiakirjasta puuttuu luettavaksi kelpaava valokuva....

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Imatra / Chymos OY muistomerkki


                                            Tuomari Nurmio "Lasten mehuhetki"              

Melkoista kiirettä pukkaa ja tuntuu, ettei aika riitä nyt tähän harrastukseen ollenkaan. Selityksiähän nuo on, mutta ensi viikolla on edessä muutto ja siihenkin pitänee valmistautua....ainakin pakkaamalla ja siirtämällä tavarat uuteen kotiin. Miljoona juoksevaa asiaa pitäisi keretä hoitamaan ja siinä sivussa vielä hoitaa työasiatkin, eikä tuota elämänkumppaniakaan voi ikuisesti laiminlyödä. 

No näistä asioista selvittäneen kunnialla, mutta vielä kun tuo SaiPakin pelaa elämänsä kevättä. Eilinen voittopeli vei taas yhden illan, milloin olisin kenties saanut jotain asioita hoidettua. Vieköön vaan, kaikki pelit matkalla mestaruuteen seurataan, se on varma. Siinä ei tartte kovasti miettiä, että olenko työmaan tykyillassa vai SaiPan pelissä!

Vaan muutakin iloista tapahtuu SaiPan menestyksen lisäksi.... blogin on aika palata juurilleen Lappeenrantaan. Tätä hetkeä olen odottanut ja se onkin ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että SaiPan kanssa tavataan torilla ja blogin finaalin jälkeen Prinsessa Armadalla. Selkävoitto Etelä-Karjalan kohteista alkaa olla lähellä. Tuskin bloggaaminen koskaan päättyy, mutta kohteiden loppuessa/vähentyessä tahti rauhoittuu pakostakin. Päättymisen jälkeen onkin aika siirtyä uusien asioiden pariin.....eli bloggaaminen saattaa jatkua toisesta aiheesta. Mutta tänään pysymme vielä puoliksi Imatralla, vaikkakin kohde onkin vaihtanut toimintansa jo aikapäiviä sitten Lappeenrantaan.
Chymos Oy muistomerkki, missä muistellaan alkoholittomien juomien tehdasta
Willimies ei ole vuosiin ollut suuri mehujen ystävä, mutta muistan joskus nuoruudessani maistaneeni kyseisen tuotantolaitoksen eli Chymoksen tuotteita. Kultaisella 80-luvulla kaverit toimittivat tehtaalta ämpärikaupalla Minttuviinaa bileitten tarpeiksi ja Kaukaalla niitä nautiskeltiinkin hyvässä seurassa. Hauskaa oli ja juhliin liittyi hauskoja sattumuksia. Eräs nimeltä mainitsematon ystäväni muistaa silloisen naisensa kanssa takuulla aamuisen herätyksen, kun Japi tuli moottorisahalla ovesta läpi kysyäkseen, että juoko nuoripari aamukaffetta? Ei näkynyt sitä likkaa enää koskaan Kaukaan seurapiireissä.... Minä se sijaan sain herätä juhlien jälkeen mintun maku suussa, mutta enää en suostu syömään edes minttukarkkeja....kiintiö on täynnä.
Muistomerkin läheisyydessä on vielä näkyvissä Chymos OY:n ensimmäisen tehtaan perustuksia

Nykyisin Lappeenrannassa sijaitseva Chymos on kuitenkin saanut alkunsa Imatralla 28.3.1906, jolloin Tainionkosken Liippilahdentien varteen perustettiin Chymos OY - alkoholittomien juomien tehdas tyydyttämään janoisten ihmisten mielihalua juoda hyviä mehuja raskaan työviikon päätteeksi. Tehdas olikin ensimmäinen Suomessa, mikä valmisti teollisesti mehuja. Aluksi toiminta oli melko pientä ja laitos työllisti enimmillään 14 henkilöä. Toiminta kuitenkin laajeni nopeasti, koska ihmiset siirtyivät kotona valmistetuista mehuista hiljalleen nauttimaan Chymoksen mehuista. Tällöin tehtaan perustaja vuorineuvos Wäinö Tammenoksa oli valinnan edessä. Jatkaako samalla paikalla vai etsiäkö toimintaa varten uusi alue, missä olisi mahdollista jatkaa tuotantoa suuremmassa mittakaavassa.
Muistolaatta kertoo tärkeimmän...

Lopulta päätös muutosta tehtiin ja edessä oli toiminnan siirtäminen Lappeenrantaan Varuskunta-alueen naapuriin Korkkitehtaan rantaan. Täällä näet aikansa suuryritys Minerva oli lopettanut toimintansa, koska yhteydet Venäjälle olivat katkenneet Suomen itsenäistymisen jälkeen. Ilmeisesti Neuvosto-Venäjän laivaston miehet opetettiin uimaan toisin kuin tsaarin laivastossa, joka osti Minervalta korkkisia pelastusliivejä laivaston käyttöön niin paljon kuin tehdas kyseni toimittamaan!
Näkymä Lappeenrannan korkkitehtaanrannasta

Tehtaan tuotantokoneistot kuljetettiin Saimaata pitkin 1920-luvun alussa Lappeenrantaan ja lopulta tuotanto Tainionkoskella lopetettiin vuonna 1922. Loppuhan on suomalaisen mehu- ja makeistuotannon historiaa... Onneksi yritys osaa myös kunnioittaa historiaansa ja juuriaan, koska tämäkin muistomerkki on saanut oikeuden olemassaololleen. Muistomerkin pystytti Orion-yhtymä Chymoksen 75-vuotisjuhlavuotena vuonna 1981.
Tiilinen rakennus Chymoksen alueella. Onkohan tämä Minervan aikuista rakennuskantaa?
Ylläolevan rakennuksen seinästä löytyy todellinen häpeäpilkku. Liekö Aasian pojat tehneet halvalla Google kääntäjän avulla? Kuvan otti henkilö, joka ei halua nimeään julkisuuteen, koska vieraili tehdasalueella luvattomasti. Kiitokset!!!

No niin, tästä eteenpäin blogin kohteet ovat taas Lappeenrannasta!






keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Imatra / Valtionhotelli

                                          Airbourne "Diamonds in the rough"

Australialaiset Airbournen pojatkin tietävät, että joskus paineessa syntyy todellisia timantteja. Näin on käynyt Imatrallakin, koska täältä löytyy koko Etelä-Karjalan kaunein rakennus, mistä ainakin itse lappeenrantalaisena olen kateellinen. No, oikeastaan koko Suomen passaa olla kateellinen imatralaisille, koska kyllähän Imatran valtiohotelli on kauneudeltaan ylivertainen muihin maamme rakennuksiin verrattuna...

Imatran Valtiohotelli
Nykyisin Restel Oy:n ylläpitämä Rantasipi-ketjuun kuuluva hotelli omaa myös mielenkiintoisen historian. Itse asiassa valtiiohotellin historia ulottuu 110 vuoden taakse, jolloin tuli tarpeelliseksi rakentaa uusi hotelli aiemman puisen hotellin palaessa maan tasalle. Asia koettiin kansallisesti niin tärkeäksi, että Suomen senaatti antoi määräyksen rakentaa hotelli kivestä. Tehtävä annettiin arkkitehti Usko Nyströmille ja hän onnistuikin tämän Jugendlinnan kanssa loistavasti. Avajaisista vuonna 1903 lähtien hotelli on ollut paikkakunnan ykkösturistikohde yhdessä vieressä virtaavan Imatrankosken kanssa.
Suomen kaunein rakennus....Jugendlinna

Imatrankoski oli maamme ensimmäinen merkittävä turistikohde, mikä veti puoleensa vierailijoita 1700-luvun lopulta lähtien Pietarista. Heistä kuuluisimpana keisarinna Katariina Suuri, joka tutustui alueen villiin luontoon vuonna 1772. Tietoa, missä hän majoittui vierailunsa aikana ei ole säästynyt tai ainakaan minä en tiedä. Majoituspalveluille oli kuitenkin kysyntää ja ensimmäinen majatalo avattiinkin jo vuonna 1846 nykyisen hotellin paikalle. Rakennus oli Suomen ensimmäinen matkailuhotelli, mitä kutsuttiin Hollituvaksi. 

Hotellin kuvatuin osa....upea torni
Tämä vaatimaton majatalo korvattiin kuitenkin jo vuonna 1871 oikealla hotellilla, joka oli ulkomuodoltaan sveitsiläistyylinen puutalo. Tähän erikoiseen ulkomuotovalintaan lienee antanut leimansa ajalle ominainen matkailun muuttuminen laajempien kansankerrosten huviksi, jolloin Alpitkin tulivat tutuiksi monille. Tämän rinnalle nousi vuonna 1893 uusi hotelli Hotel Cascade, mutta se tuhoutui tulipalossa jo seuraavana vuonna. Sveitsiläistyylisen hotellin kohtalo oli myös palaa maan tasalle vuonna 1901. Oli aika rakentaa uusi, mikä on uhmannut nyt aikaa 110 vuotta.

Hotellin pääsisäänkäynti, mistä moni kuuluisuus kuten Mannerheim ja Willimies ovat kulkeneet
Nykyinen hotelli valmistui vuonna 1903 ja sai aluksi nimen Grand Hotel Cascade  viereisen Imatrankosken johdosta. Nopeasti nimi vaihtui kuitenkin Valtiohotelliksi. Tämä Nyströmin suunnittelema Jugend-linna on Pohjoismaiden ainoa hotelliksi rakennettu linna. Ja millainen linnahotelli se onkaan? Kaikki aikakaudelle ominaiset uutuudet, kuten sähkövalaistus, juokseva vesi ja keskuslämmitys löytyivät rakennuksesta. Kyllä vaativienkin vieraiden kelpasi täällä köllötellä!

Rakennus on olemassaolonsa aikana nähnyt paljon muutakin. Vuonna 1917 hotelli toimi sotilassairaalana ja toisen maailmansodan aikana Kannaksen armeijan esikunta toimi hotellin tiloissa. Näihin aikoihin Marsalkka Mannerheimkin oli tuttu näky paikalla. Ilmeisesti näiltä ajoilta on hotellin ruokalistalle jäänyt Marskin lempiruoka Vorschmack, mitä Willimieskin kävi taannoin paikan päällä maistelemassa.
Vorschmackin jälkeen kelpasi köllötellä kirjastossa

Sotavuosien jälkeen hotelli kunnostettiin arkkitehti Aarne Ervin suunnitelmien mukaan. Viimeisin iso remontti ajoittui vuosiin 1985-1987, jolloin rakennus palautettiin alkuperäiseen asuunsa väritystä myöten.


Kivityön laatu on parasta A-ryhmää

Kaunis yksityiskohta sokkelissa, mikä piristää värimaailmallaan rakennusta


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Imatra / Imatran Impi*

                                                    Kari Peitsamo "Sä kaunehin oot"

No,tänään sitten oli vaatimattoman haastattelun tulokset kaikkien luettavissa paikallisesta sanomalehdestä ja vieläpä kulttuurisivuilta. Taas kerran annoin siis haastattelun, vaikka moneen kertaan olen ajatellut pysyä julkisuudesta erossa. Näin se vaan näköjään taas meni....asiaan!

Yksi Imatran kuuluisimpia kohteita on tänään esittelyvuorossa oleva Imatran Impi-veistos. Tästä tulee takuulla kuraa niskaan, koska valokuvat ovat viime syksyltä. Kuvaushetkenä Immen lepäävä asento veden päällä ei tule esille. Ovat näköjään pahalaiset poistaneet altaasta vedet talveksi! Perin outoa. Vaan, kun pitäisi keritä vielä Lappeenrannankin kohteet esittelemään, niin päivitän kuvat joskus kesällä paremmilla. Nöyrimmät anteeksipyynnöt lienevät paikallaan? No, en mie ihan tosissaan ollut....
Imatran Impi ei kellu veden päällä

Joka tapauksessa tämä Impi-veistos on köllötellyt omassa vesialtaassaan aina 30.4.1972 lähtien ja sitä on käyty ihmettelemässä kauempaakin kuin Lappeenrannasta. No, kyllähän tätä kuvanveistäjä Taisto Martikaisen luomaa pronssista Impeä kelpaa katsella, kun se on vielä sijoitettu vaaka-asentoon arkkitehti Kari Pärssisen suunnittelemassa altaassa, mikä kyllä olisi kauniimpi vedellä täytettynä. Joka tapauksessa Imatran Kruununpuiston Patopuistikko on ideaali sijainniltaan tälle teokselle.
Impin rosoisuus on Martikaisen käyttämä tehokeino

Sinänsä veistoksen historia on melkoisen mielenkiintoinen ja siihen liittyy draamaa, jopa sitä inhimillistäkin. Onhan patsas hiljainen kunnianosoitus niille lukuisille onnettomille, jotka ovat heittäytyneet Imatran koskeen elämän vaikeuksien osuessa heihin liian kovaa. 
Imatran Impi kelteisillään
Päivitys 27.4.2014

Nyt on Imatran Impi saanut ympärilleen vettä, mikä onkin keskeinen elementti tässä julkisessa teoksessa. Eli lisäillään uudet kuvat tähän alapuolelle...



maanantai 17. maaliskuuta 2014

Imatra / Katariina II ja Pedro II

                             Käviköhän Irwin kilkuttamassa kalliota Imatralla? "Keisari Irwin I"

Imatrankoski oli yksi Suomen ensimmäisiä turistikohteita, mikä veti puoleensa myös lukuisia aikansa kuuluisuuksia. Heistä monet ovat hakkauttaneet nimensä Imatrankosken kallioihin muistoksi vierailustaan.

Huvimaja muistolaatan vieressä
Tunnetuimmat matkalaiset ovat Venäjän keisarinna Katariina II, joka vieraili Imatrankosken kesytöntä luontoa ihailemassa kesällä 1772. Hän lähti Pietarista palatsistaan 28.7.1772 ja saapui Imatralle pari päivää myöhemmin ylittäen Vuoksen Siitolan lossilla. Vierailua varten oli alueelle pystytetty kaksi huvimajaa, mitkä oli yhdistetty laudoista tehdyillä kävelyrampeilla. Täältä Katariina tutustui valtakuntansa tämän kolkan luonnon kesyttämättömyyteen. Hänen vierailunsa jälkeen huvimajat palvelivat lukuisia matkalaisia, jotka seurasivat Katariinan esimerkkiä. 

Brasilian keisari Pedro II kaiverrukset, mitkä hakattiin 27.8.1876

Muistolaatta Katariinan ja Pedron vierailun kunniaksi
Rantakallioista löytyy muidenkin kilkutusten jälkiä


Tuomaskin kävi täällä!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Imatra / Imatran koski

                                           The Rolling Stones "Honky tonk woman"

Yksi Suomen matkailuhistorian tärkeimmistä paikoista on Imatra ja sen aiemmin vapaana virrannut koski. Monet aikansa kuninkaalliset ja muut Pietarin seurapiiri-immeiset kävivät ihastelemassa kosken kuohuja. Hienoahan noita olisi tänä päivänäkin katsella, mutta tarve saada kotien lamput syttymään ja kännykät latautumaan tulevaan työpäivään ovat pakottaneet meidät ottamaan nämä luonnonvoimat hyötykäyttöön jo 1920-luvun loppupuolella.
Imatrankoski uoma kuivillaan

Kauan aikaa takaperin noin 6000 vuotta sitten maannouseminen Saimaan vesistöalueella pakkasi vettä Imatran rannoille, kunnes pinta nousi yli äyräiden. Hitaasti vesi kulutti reittiä syvemmäksi ja virtausnopeus kasvoi muodostaen nykyisen Vuoksen vesistöalueen ja sen lasku-uoman Vuoksen, mikä virtaa 150 kilometriä kunnes pääsee laskemaan vetensä Laatokkaan. Matkan aikana laskua kertyy noin 70 metriä, mikä tekee Vuoksesta nopeasti virtaavan joen. Kokemuksesta muistan kun olimme Kähkösen Kaitsun kanssa tuulastamassa Vuoksella ja piti soutaa joen poikki. Hikihän siinä tuli....
Moni aikansa julkimo on käynyt täällä töhertelemässä kallioihin

Koska en ole mikään asiantuntija näissä hommissa ja laadukasta materiaaliakin on aiheesta tarjolla, niin hyödynnetään sitä tällä kertaa. Laadukas Virtuaali Vuoksi multimedia paketti löytyy täältä. Suosittelen sitä lämpimästi. 


Voimalaitos luukut suljettuina



Uoma tyhjänä



Melkoinen uurros kalliossa 



Kosken partaalla on näköalapaikkoja



                   Tältä Imatrankoski näyttää, kun patoluukut avataan