lauantai 1. helmikuuta 2014

Ruokolahti / Kummakivi (Julkaisu nro 500)*

Laulava talonmies Sepi Kumpulainen tietää Willimiehen fiilikset "Armotonta menoa"

Hemmetti, tänään onkin juhlapäivä! Willimies on nyt retkillään saavuttanut taas uuden virstanpylvään, koska tänään on vuorossa jo julkaisu numero 500! Oikeastaan tässä vaiheessa julkaisujen lukumäärällä ei ole enää merkitystä, koska tavoitteena on saada tämä blogi päätökseen, jos se nyt ylipäänsä on mahdollista? Tunteet lyö ajoittain melkoista vuoristorataa niin tämän blogin pitämisen kuin työ- ja siviilielämän puolella. Viimeinen puoli vuotta on ollut melkoista tykitystä ja kiirettä sekä haasteita on elämässä ollut riittämiin. Kaikesta on kuitenkin jotenkin luovittu läpi ja asiat ovat kunnossa kaikin puolin... kun vaan tämä bloggaaminen päättyisi pian niihin kovasti odottamiini päätösristeily fiiliksiin. Silloin on aika pitää korkki auki koko päivän!

Joskus viime suvena päätin laajentaa blogin aluetta käsittämään koko Etelä-Karjalan. Sulalta hulluudeltahan se silloin tuntui, mutta mitä vielä... Pitkillä päivän mittaisilla reissuilla yhtään valittamatta mukana reissannut Willilady alkoi reissu reissulta tuntua mukavammalta likalta ja nyt ollaan siinä pisteessä, että käydään reissujen lisäksi jopa K-kaupassa ostoksilla porukalla. Enpä olisi uskonut mihin tämä bloggaaminen saattaa johtaa! Vaan, mitäpä tuota valittamaan, kun tullaan hyvin juttuun...

Siis, kaikkea sitä voi bloggaajalle sattua, vaikka aiheena onkin muistolaatat ja muistomerkit sekä luontokohteet. Mitähän tuota olisi sattunut ja tapahtunut, jos olisin aloittanut bloggaamisen jostain mielenkiintoisemmasta aiheesta? Jääköön tuo nyt pohtimatta, koska juhlahumusta huolimatta tätä armotonta menoa on jatkettava. Tänään vuorossa kuvia kohteesta jonka julkaisimme facebook-sivustollamme taannoin ja se saavutti melkoista suosiota. Oliko jopa lähes tuhat kävijää, jotka kävivät kurkkaamassa kuvan omituisesta siirtolohkareesta - Ruokolahden Kummakivestä!
Ruokolahden kummakivi ja Willimies
Joskus näillä reissuilla on tullut törmättyä paikkaan, mitkä saavat Willimiehen vaikenemaan sekä miettimään luonnon uskomattomia voimia. Kummakivi oli juuri tällainen paikka. Kilometrin mittaisen kävelyretken aikana läpi luonnontilaisen peikkometsän, mietin jo että onko perille pääsy edes vaivanarvoista...kylläpä tuli taas oltua epäileväinen! Yhtäkkiä puiden lomasta alkoi pilkottamaan melkoinen kivenjärkäle ja huomasimme saapuneemme perille.

Keskellä kanjonimaista laaksoa jääkausi vuosituhansia takaperin järjesti luonnonihmeen vailla vertaa. Jään vetäytyminen oli hionut palasen peruskalliota sileäksi ja asettanut sen päälle valtavan kokoisen siirtolohkareen, mikä on vain pienestä kohtaa kiinni jalustassaan. Kaiken lisäksi on muuten hyvässä tasapainossa, eikä keiku yhtään vaikka parhaani mukaan punnersin. Olen törmännyt matkoillani vastaaviin luonnonoikkuihin, kuten Lemin kiikkuvaan kiveen, mutta kokoluokka Kummakiven eduksi on valtava.
Kummakivi toiselta kantilta ja Willilady
Kuten kuvista näkyy?, niin siirtolohkare on yhteydessä jalustaansa vain pieneltä alueelta ja onkin käsittämätöntä kuinka ne ovat osuneet juuri kohdakkain! Alueella ei ole näkyvissä muita peruskallioalueita, joita jääkausi olisi siloittanut, enkä huomannut muita siirtolohkareitakaan paikalla. Uskomaton juttu eli lontooksi perfect match!
Kummakivi on todella massiivinen järkäle

Vaikeahan tästä kohteesta on muuta sanoa. No toki sen verta, että käykää paikalla! Valokuvat eivät tee oikeutta paikan vaikuttavuudelle. Sen tajuaa vasta käytyään paikan päällä. Pienenä vinkkinä vielä, että älä punnerra kiveä pois paikaltaan, koska Kummakivi on ollut rauhoitettuna jo vuodesta 1962 lähtien.

Kun ensi kesänä käyt paikan päällä, niin sinun kannattaa ehdottomasti varata aikaa myös pienelle kävelyretkelle Kummakiveltä eteenpäin. Kauniissa luonnossa kulkeminen polkua pitkin vie sinut toiselle mielenkiintoiselle paikalle, mikä tosin on ihmisten aikaansaannosta. Paikalta näet löytyy alueella 1930-luvulla kulkeneiden metsurien sammalmättäistä tekemät sammalsillat, joita pitkin pääsee läheiseen saareen. 
Sammalsilta kuvattuna saarelta mantereelle päin

On mielenkiintoinen kokemus kulkea pitkin joustavia riuuilla päällystettyjä sammalsiltoja ja miettiä ihmisten nerokkuutta ratkaista ongelmia eri tavoin. Paluumatka sillalta tapahtuu Kummakiven kautta, joten voit vielä kerran ennen kotialähtöäsi miettiä luonnon tekosia, mitkä ovat tässä tapauksessa melkoisen uskomattomia...  

Jos nyt joku jaksoi tänne asti lukaista, niin laitetaanpa juhlan kunniaksi vielä toinenkin musavideo, mikä on aina saanut ainakin minut hyvälle tuulelle. Animals "House of the rising sun"

Päivitys 13.7.2017

Kävimme uudelleen Kummakivellä hikisenä kesäpäivänä. Ainahan tuo kivenmurikka on yhtä upea, mutta jotenkin nyt se tuntui jopa edellistä kertaa suuremmalta....lienee kuitenkin ihan sama kivenmurikka! Nyt yritin jopa saada kiveä tippumaan paikaltaan, mutta heikko kun olen, niin tekemättähän jäi....
Kummakivi on aina yhtä vaikuttava

Yrityksestäni huolimatta ei pudonnut paikaltaan

Melkoinen järkäle

Sammalsillalle oli vähän kostea reitti

Siltaa pitkin olisi päässyt kuivin jaloin

2 kommenttia:

  1. Onnittelut juhlakirjoitukselle.

    VastaaPoista
  2. This huge Rock is located in Finland, at 61.5 degrees N. The Canary Islands, off shore NW Africa, are located at the complementary latitude of 90-61.5= 28.5 degrees N. In antiquity the use of complementary latitudes was very common. These were the first islands discovered in the North Atlantic Ocean, c.5700 BC (+/-100 years). For thousands of years people tried to cross the Atlantic, but in vain. In c.3200 BC people finally reached the West Coast of Greenland at this very latitude of 61.5 degrees N, but they gave up crossing Davis Strait to the west ! Finally America was discovered via the Bering Sea in the Fourth Dynasty ! It was called Fourth Dynasty Land, and finally the size of the North Atlantic Ocean was known: the Fourth Dynasty Ocean. - - - This huge Rock consists of four big layers, and on the front side down below is a large V-shaped carving, which resembles the coast of South Greenland. I wonder whether these features of the Stone relate to this ancient Story ...? - - - In the next, Fifth Dynasty the Northern Crossing to America was discovered by the 3rd king Neferirkare (c.2498-2478 BC). The area of Karelia, due east of this Stone in NW Russia, is named after ths King.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita