Willimiehellä on taas angsti päällä! Ei ole montaa päivää takaperin, kun väitin kaiken olevan kunnossa....vaan kun ei ole. Mikä hitto siinä on, ettei vaan sormet juokse näppäimistöllä entiseen malliin? Olisikohan taas aika pitää pienen pieni breikki näistä kirjoituksista vai yrittäisinkö hakata päätä seinään ja saada jotain aikaan? Toisaalta himoitsemani blogin päätösristeily olisi hyvä toteuttaa sulien vesien aikana, joten kait tässä on yritettävä, josko se inspiraatio osuisi vielä kerran kohdalleen?
Vaan koska kostea risteilymatka kiiluu jo silmissä, niin jatketaan esittelyjä Rautjärven kirkkopihasta löytyvällä 17.6.1989 paljastetulla muistomerkillä, jolloin tuli kuluneeksi 150 vuotta Johannes Häyhän syntymästä. Kyseessä on paikallinen merkkihenkilö, jonka kirjallinen tuotanto on jäänyt itselleni ja kenties monelle muullekin tuntemattomaksi. Tällaisena tilanne varmaan tulee säilymäänkin, vaikka esikoisteoksen Selitys millä tavalla naiminen Itä-Suomessa tapahtuu : ynnä siinä tilaisuudessa käytettäwät laulut nimi houkutteleekin kyseistä teosta pläräämään. Tämä Häyhän kansanperinteen keräämisprojektin ensimmäinen teos kuitenkin julkaistiin jo vuonna 1856, joten ainakin laulut lienevät itselleni pääosin tuntemattomia....
 |
| Johannes Häyhän (1839-1939) muistomerkki Rautjärven kirkkopihalla |
Vaan pitänee muutama sananen mainita itse miehestäkin, ettei asia lipeä täysin asiattomuuksiin! Johannes Häyhä syntyi vuonna 1839 lähes 50 henkiseen suurperheeseen Häyhän kylässä Rautjärven Ilmeellä. Maatilan töiden lomassa hän opetteli itsekseen lukemaan, mutta koulua hän ei käynyt. Virallinen opetus jäikin häneltä nuorena saamatta kappalaisen pojan antamaa pikakurssia lukuunottamatta. Avuksi tuli kuitenkin Ilmeen hovin isäntä, joka lupasi kustantaa lahjakkaan nuoren opiskelun. Niinpä 17-vuotiaana Johannes poistuikin Rautjärveltä Viipuriin reikäleivät repussa ja ruplan raha taskussaan.
Viipurissa hän kävi kaksi vuotta rahvaankoulua ja siirtyi lopulta opettajaksi, toimien eri puolilla opetustehtävässä. Opettajan toimen ohella hänellä oli aikaa lukuisille luottamustehtäville ja kulttuuririennoille. Olipa hänellä näppinsä pelissä Viipurin museon perustamisessakin. Raskas työ vaati kuitenkin veronsa ja hän joutui vetäytymään eläkkeelle jo vuonna 1889 heikentyneen terveydentilan takia.
Vaikka opettajan ammatti olikin tuohon aikaan melko arvostettu, niin silti Häyhä muistetaan paremmin kansanperinteen kerääjänä ja kirjailijana. Opettajan pitkiä kesälomia hyödyntäen, hän kierteli pitkin ja poikin nykyistä Etelä-Karjalaa ja kirjoitti ylös kuulemansa loitsut, sadut ja muut tsydeemit, sekä halusi myöskin julkaista aineistonsa, eikä jättää kirjoitusliuskoja pölyyntymään arkistoihin.
Hän julkaisi oman materiaalinsa kaunokirjallisessa muodossa saadakseen suuremman levikin kirjoituksilleen. Kansanvalistusseura julkaisikin hänen kirjoituksinsa lehtisinä, jotka koottiin myöhemmin yhteen kirjaksi Kuvaelmia Itä-Suomalaisten tavoista. Muistomerkinkin pystyttäneen Häyhän sukuseuran ansiosta Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS julkaisi teoksen uudelleen kahtena osana, mitkä ovat Vuodenajat ja Perhe ja kylä.
Päivitys 10.11.2018
Muistomerkin suunnitteli Nina Sailo
Mikä lienee ollut miehen sukulaisuussuhde Simo Häyhään?
VastaaPoista