perjantai 6. joulukuuta 2013

Ruokolahti / Simo Häyhä*

                                                                    Maamme laulu

Joskus taannoin joku kommentoi, että olen isänmaallinen mi....anteeksi henkilö. Kaipa se paikkansa pitää ja joskus tällaiset patrioottiset ajatukset nousevat päässäni esiin. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi lienee aihetta taas vähän juhlavampaan isänmaalliseen postaukseen. Päivän kohteena on Simo "Simuna" Häyhän hauta Ruokolahden hautausmaalla. 
Simo Häyhän hauta Ruokolahden hautausmaalla

Nykyajan lapsilla ja nuorilla on omat sankarinsa, jotka ovat keksittyjä hahmoja ja yleensä amerikkalaisperäisiä. On Superman, Spiderman, Batman tai joku muu action sankari. Heidän urotekonsa tapahtuvat elokuvafilmillä ja sarjakuvissa, yleensä vielä jossain kuvitteellisessa ympäristössä. Nuorten on helppo samaistua heihin. Onneksi kaikki nuoret eivät ajattele noin, vaan he tietävät, että Suomen historiastakin nousee esiin tosielämän sankareita, jotka tekivät työnsä parhaansa mukaan ja palasivat koteihinsa jatkamaan rauhan ajan työtään. Tällainen mies oli Simo Häyhäkin.

Omassa "sivutyössäni" yläkoulun historian- ja yhteiskuntaopin opettajana törmään säännöllisesti innokkaisiin nuoriin, joihin vetoaa Simo Häyhän elämä ja teot. Joka kerta talvisodasta kertoilun lomassa esiin nousee tämä mies. Puoli tuntia vierähtää leppoisasti hänen talvisodan urotöitään ruotiessa. Lisäksi olen lukenut vuosien varrella lukemattomia oppilaiden tekemiä esitelmiä ja tutkielmia, joiden aiheena on Simo Häyhä. 
Max Sallasvaaran "Willimiehelle" lahjoittama Simo Häyhä piirros kunniapaikalla toimistossani

Unohtaa ei sovi myöskään Lauritsalan koulun 9G-luokan lahjakkaan oppilaani Max Sallasvaaran minulle lahjoittamaa piirrosta "valkoisesta kuolemasta" eli Simo Häyhästä. Se onkin oman "päätyössäni" käyttämäni konttuurin pöydällä kunniapaikalla! Kiitokset Max, kun annoit luvan esitellä kuvan muillekin. Jos tätä blogia joku kustantaja sattuu lukemaan, niin tiedoksenne, että Maxilla on myös loistavia itse tehtyjä sarjakuvia piirongin laatikossa odottamassa julkaisua. Kenties Max innostuisi laatimaan sarjakuvankin Simo Häyhästä! Korkeajännitys-lehden versio on takuulla huonompi, mihin Max pystyy.
Täällä omassa sotkuisessa konttorissaan Willimies lukee Simo Häyhä tarinoita ja unelmoi...töiden jälkeen, tottakai!


Vaan, kuka oli Simo Häyhä?

Simo Häyhä syntyi Rautjärvellä Kiiskisen kylässä 17.12.1905. Hänen vanhempansa Juho ja Katriina olivat tavallisia maanviljelijöitä. Koulunsa Simo suoritti Miettilässä ja täällä hänen muistoaan kunnioitetaan yhä vanhalla kasarmialueella sijaitsevassa Kollaa-museossa, mistä löytyy pari Simo Häyhälle pyhitettyä huonetta. Valitettavasti museo oli kiinni, kun vierailin paikalla. Ensi kesänä yksi retkistäni suuntautuu takuulla sinne.
Rautjärven Miettilän kasarmialueelta löytyy Kollaa-museo, missä on Simo Häyhän urotöihin liittyvää materiaalia 

Vartuttuaan Simo liittyi paikalliseen suojeluskuntaan täytettyään 17 vuotta ja nopeasti hänen poikkeukselliset ampujan lahjansa huomattiin. Asepalvelukseen hänet otettiin v.1925 ja palveluspaikkoin olivat Raivola ja Terijoki, missä hän palveli aliupseerikoulun jälkeen korpraalina. Viidentoista kuukauden palvelun jälkeen hänet laskettiin siviiliin ja hän jatkoi suojeluskuntatyötä.

Pidettyään yllä ampujataitojaan Suojeluskunnassa, hänet määrättiin tuhansien suomalaisten miesten tavoin ennen talvisotaa ylimääräisiin harjoituksiin YH, kun sota alkoi näyttää mahdolliselta vaihtoehdolta Suomen ja Neuvostoliiton välisten neuvotteluiden jatkuessa vailla ratkaisua. Lopulta 30.11.1939 tuli selväksi, ettei mahdollisuutta sopuun ollut, vaan oli aika antaa aseiden laulaa.

Simon sotaretki alkoi toisen kuuluisan talvisodan sankarin Aarne Juutilaisen "Marokon kauhu" komppaniassa, mikä oli osa 12. divisioonaan kuulunutta Jalkaväkirykmentti 34:sta. Heti sodan alussa hänen tehtäväkseen tuli toimia tarkka-ampujana. Juutilaisen päätös osoittautui erinomaiseksi, koska tällä kertaa kyvyt ja taidot eivät menneet hukkaan. Oikea mies oikeassa tehtävässä. 
Simo Häyhä Kollaajoella 1.2.1940 (SA-kuva)

Simo Häyhän teot Kollaa-joella saavuttivat suuren kansainvälisen huomion nopeasti sodan alettua. Tarkka-ampujan kaatojen lukumäärä kasvoi nopeasti ja kun kymmenen kaatoa oli rikottu, antoi päällikkö Juutilainen määräyksen kirjata osumat ylös. Määräsipä jopa virallisen "valvojan" Häyhän seuraksi pitämään kirjaa uroteoista. Vaatimattomana miehenä Häyhä tuskin hurraata tämän takia huusi, koska hänhän teki vain omaa osuuttaan sodassa.

Töitä virallisella valvojalla riittikin. Pelkästään Stalinin syntymäpäivänä 21.12.1939 hän ampui hengiltä 25 vihollista, mikä lienee yhä edelleen tarkka-ammunnan maailmanennätys. Edellisinä päivinä oli kivääri puhunut samaa tahtia, joten joululahjaksi komppanialleen hän kertoi ampuneensa kolmessa päivässä 51 vihollista. Ei huono tulos? Osa näistä kaadoista oli vielä melkoisia urotekoja muutenkin. Pakkanen oli kova ja eräässä osumassa välimatkaa oli 400 metriä! Melkoinen teko ilman kiikaritähtäintä...

Ennen joulua, kun sotaa on sodittu vasta kolme viikkoa, hänen lukemansa oli 138 kuollutta vihollista ja luku kasvoi päivittäin. Maineen kasvaessa ja kiiriessä maailmalle päättivät ruotsalaiset lahjoittaa hänelle kiikaritähtäimellä varustetun tarkkuuskiväärin lahjaksi. Vaatimaton 160-senttinen taistelija otti lahjan vastaan, mutta ei käyttänyt sitä sodassa. Sodan jälkeen hänelle rakkaassa metsästysharrastuksessa sille löytyi ansaitsemansa käyttötarkoitus. Kiväärin luovutushetkellä tappoluku oli noussut jo 219 kaatuneeseen viholliseen.
Simo Häyhä saa ruotsalaisten lahjoittaman tarkkuuskiväärin ja kunniakirjan eversti Svenssonilta 17.2.1940 (SA-kuva)

Iso osa näistä vihollisista oli upseereita ja vihollisella oli tarvetta saada "Belaja Smertiksi" kutsumansa tarkka-ampuja hengiltä. Hänen päänmenokseen paikalle hankittiin vihollisen parhaat tarkka-ampujat, mutta heidän kohtalonsa oli päätyä kuolleina ruumiskasoihin. Simoa yritettiin myös tappaa vihollisen toimesta tykistökeskityksin, mikä osoittanee yksittäisen taistelijan olleen piikki naapureiden lihassa. Vaan ei onnistuneet, vaikka tekivät kaikkensa. 

Talvisodan lähestyessä loppua, osumat seurasivat toistaan. Tarkkaa lukua ei kukaan pystyne sanomaan, koska hänestä tehtiin sankari lehdistön ja muun silloisen median kautta, mutta lukemat vaihtelevat kahdesta sadasta aina 542 kuolleeseen viholliseen. Tämän lisäksi hänen sanotaan taistelujen tiimellyksessä ampuneen parisataa vihollista konepistoolilla. Olkoon todellinen luku mitä hyvänsä, niin oman osansa hän teki sodassa.

Vaan kohtalo oli määrännyt, ettei maailman paras tarkka-ampuja selviä talvisodasta naarmuitta. Suomalaiset suorittivat hyökkäyksen 6.3.1940 Kollaalla ja Simo Häyhäkin osallistui epäonnistuneeseen hyökkäykseen. Vihollisia oli vain liikaa ja runsaiden tappioiden saattelemana suomalaiset joutuivat perääntymään. Simo tuki perääntymistä kiväärillään ampuen hengiltä 40 vihollista, mutta vetäytyessään häneen osui vihollisen räjähtävä luoti leukaan ja hänet siirrettiin tajuttomana selustaan. Tähän päättyi Häyhän talvisota.
Simo Häyhä vieraili Kollaa-joella kesällä 1942 muistelemassa talvisodan tekojaan (SA-kuva)

Nopeasti suomalaisjoukkoihin levisi huhu, että Häyhä on menettänyt henkensä. Sodan päätyttyä Juutilainen kertoi samaa tarinaa ja 7.4.1940 kappalainen Rantalainen kertoi rykmentin jumalanpalveluksessa tapahtuneesta Häyhän aseveljille. Tämä sai Simon toimimaan ja hän lähetti kirjeen, missä kertoi: hautajaiset seis, vainaja puuttuu! Häyhä oli hengissä, vaikka viikon kestänyt tajuttomuus ja lukuisat vaativat leikkaukset olivat saaneet huhut liikkeelle...

Simo Häyhä olisi halunnut mukaan jatkosotaankin, mutta häntä ei kelpuutettu joukkoihin vakavien vammojen takia. Niinpä hän viljeli jatkosodan aikana omaa kotitilaansa, minkä kohtalo oli jäädä rauhanteon jälkeen naapurin puolelle. Tämän jälkeen hän muutti Ruokolahdelle, missä hän jatkoi maanviljelyä ja hänelle rakasta metsästysharrastusta. Metsäretkillä hänellä oli joskus mukanaan silloinen presidenttimme Kekkonen, joka viihtyi hyvin tämän vaatimattoman sankarin seurassa. 
Simo Häyhän kotitalo vasemmalla, mikä jäi uuden rajan taakse (SA-kuva)

Elämänsä viimeiset vuodet hän vietti Haminassa sotaveteraanien hoitokodissa aina 1.4.2002 saakka, jolloin tämän 96-vuotiaan tosielämän sankarin elämänlanka katkesi. Hänet on haudattu Ruokolahden hautausmaalle. 


Simo Häyhän kunnianosoitukset:

1. luokan vapaudenmitali
2. luokan vapaudenmitali
3. luokan vapaudenristi (myönnettiin yleensä vain upseereille)
4. luokan vapaudenristi (myönnettiin yleensä vain upseereille)

Hopeinen Kollaan risti nro 4

Mannerheim ylensi 28.8.1940 Simo Häyhän suoraan alikersantista vänrikiksi. Vastaavaa arvoasteikossa nousua ei kukaan toinen suomalainen sotilas ole saanut. Tuskin saakaan (kirjoittajan mielipide!)

Hänelle ehdotettiin Mannerheimin ristiä vuonna 1941, mutta se evättiin. Syynä oli, että ei haluttu talvisodan sankaritekojen vaikuttavan vastaperustetun arvomerkin myöntämiseen. 


Lopuksi Simon vähän ennen kuolemaansa antama elämänohje meille nykypäivän suomalaisille, minkä voisi liittää presidenttimme itsenäisyyspäivän puheeseen vaikka joka ikinen vuosi, kuten meidän kaikkien suomaistenkin mieliinkin. Kun häneltä kysyttiin, että tunnetko omantunnonvaivoja tekojesi tähden, hän vastasi, että "tein sen, mitä käskettiin, niin hyvin kuin osasin".

Hyvää itsenäisyyspäivää 


Päivitys 11.2.2018
Simo Häyhä on ehdoton suosikkini kaikista suomalaisista sotilaista. Samaa ajattelee varmaan moni muukin, mutta puhun vain itsestäni nyt. Olisinpa yhtä periksiantamaton kuin Simo oli tapellessaan talvisodassa. Miehestä on kirjoitettu valtavasti artikkeleita, joten laitan tähän päivityksenä muutaman kaikkien luettavaksi. Tuskinpa kenelläkään on mitään sitä vastaankaan.....

Mitä tapahtui Simo Häyhän yksikössä Kollaalla

Kolme päivää, 51 vainajaa

6 kommenttia:

  1. Näkyy noita alikersantteja ylentyvän vänrikeiksi nykyisinkin. Tänä itsenäisyyspäivänä 6.12.2013 ylennettiin ainakin seuraavat kolme:
    vänrikiksi:
    alikersantti Jussi Tapio Timonen (Maanpuolustuskorkeakoulu)
    alikersantti Toni Petteri Hyvärinen (Ilmavoimien materiaalilaitos)
    alikersantti Jussi Olavi Jokinen (Ilmavoimien materiaalilaitos)

    VastaaPoista
  2. mahtaakohan olla sukua Matti Häyhälle, jolla oli kotitila Salosaaressa?

    VastaaPoista
  3. Juurikohan olen ohjannut Willimiestä opetusharjoittelussa?

    VastaaPoista
  4. Mikä oli Häyhän kotipaikka Ruokolahdella? Utulan kylä,minkä niminen talo?

    VastaaPoista
  5. Nykyisiä vänrikiksi nousevia aliupseereita ei voida verrata ilman RUK:a ylennettyyn Simo Häyhään, sillä he käyvät tähän tarkoitukseen räätälöidyn RUK:n kurssin.

    VastaaPoista
  6. Simo Häyhä MIES paikallaan

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita