Lappeenranta / Mustolan kuivatelakka

      Kuivatelakan valmistuttua laivat olivat puuta, mutta miehet rautaa

Huomasin juuri, että tämänkertainen tarina on blogin kolmassadas sepustus! Ihmekös tuo, että on vähän viime aikoina tökkinyt tämä kirjoittaminen? Kaikista vaikeuksista huolimatta jäljellä on varmaan lähes 200 julkaisematonta kohdetta, joten ei taida tällä vauhdilla loppu häämöttää vielä vuonna 2013. Lisäongelmia aiheuttaa se, että kesällä saa taas kurvailla kohteiden perässä ympäri laajaa Lappeenrantaa. Viime suvena oli paljon helpompi urakka, koska nyt on vaikea saman päivän aikana kuvailla kovinkaan montaa kohdetta. Tai mistäs sen tietää, kun remmiin on astunut uusia assistentteja, joiden kanssa olisi tarkoitus saada Ylämaan kohteet kerralla pakettiin. Ehkä assistenteista tarttuu vähän naisenergiaa jäyhään ja jurottavaan Willimieheenkin? Lienee syytä kuitenkin lopettaa jaarittelu ja siirtyä asiaan?

Kuivatelakan sulkuportti. Nykyisin kuivatelakan paikalla on parkkipaikka

Tänään liikutaan muutama sata metriä kauempana edellisestä kohteesta ja tutustumme erääseen vanhan Saimaan kanavan mielenkiintoisimpaan osaan, joka lienee monille paikallisillekin tuntematon, ainakin nuoremmille lukijoillemme. Esittelyvuorossa on tänään Mustolan tekolammen rannalla sijaitseva kuivatelakka, joka rakennettiin kanavan rakentamisesta säästyneillä varoilla. Kyseinen rakennelma ei siis ollut alkuperäisissä piirustuksissa, mutta ennen kanavan aukeamista 7.9.1856 se oli kuitenkin jo valmiina.

Kuivatelakan rakentaminen oli viipurilaisten kauppahuoneiden ja lappeenrantalaisen Carl Savanderin keksintö. He ehdottivat jo syksyllä 1846 kuivatelakan rakentamista Mustolaan. Samalla he lupautuivat maksamaan kustannukset, jos saisivat sen omistukseensa. Tähän ei kanavahallinto suostunut, mutta päättivät rakentaa kuivatelakan, koska kanavalla katsottiin tarvittavan telakkaa vioittuneiden laivojen korjaamiseen. Lisäksi se toisi tuloja vuokraamalla talvisäilytyspaikkoja aluksille.

Alkuperäiset rattaat ovat vielä paikalla sulun kohdalla

Telakan suunnittelusta vastasi yli-insinööri Ericson ja hän laati ensimmäiset piirustukset syksyllä 1848, jotta telakka mahtuisi seuraavan vuoden rakennusurakoihin. Kenraalikuvernööri Mensikovin hyväksyttyä suunnitelman, sen rakentaminen alkoi välittömästi.

Valmistuttuaan kuivatelakkaan ajettiin vieläkin jäljellä olevista suluista sisään ja porttien sulkemisen jälkeen telakka-altaasta laskettiin vesi pois läheiseen Soskuan jokeen. Veden pinnan laskiessa alus asetettiin tukien varaan ja korjaustyöt saattoivat alkaa. Remontin valmistuttua allas täytettiin ja laiva ajoi sulusta ulos Mustolan tekolampeen, jonka jälkeen se pystyi aloittamaan liikennöinnin Saimaan kanavalla.

Allas tyhjennettiin tätä kautta, mistä myös säännösteltiin vedenkorkeutta

Kuivatelakka oli käytössä aina Saimaan kanavan uudelleen avaamiseen asti eli 1960-luvulle asti. Kaivuutöiden aikana se täytettiin kanavanruoppauksesta syntyneellä liejulla ja hiekalla. Nykyisin vanhan kuivatelakan alue on Mustolan kanavakonttorien parkkipaikkana, mutta jotain vanhaakin on vielä jäljellä. Sulut ja tyhjennyspaikka on vielä jäljellä. Lisäksi viime suvena kuulin Saimaan kanavamuseon vetäjältä, että suunnitelmia kuivatelakan esiinkaivamiseksi on olemassa. Telakka on kuulemma vielä hyvässä kunnossa, vaikkakin täytetty maa-aineksella. Lienee turha mainita, että tällainen suunnitelma on Willimiehen mieleen!

Tähän uomaan telakan tyhjennys tehtiin