Lappeenranta / Vanha poliisilaitos

Hemmetti tätä bloggaamisen riemua! Ajattelin muutama tunti takaperin tuikata uuden tarinan blogiin. No talletustila loppui ja minähän en jollekin Kuukkelille rupia maksamaan. Tein omia hienosäätöjä ja virityksiä netin ohjeilla. Saas nähdä kuinka pitkään tämä viritykseni toimii? Jännä nähdä, mutta en varmasti rupea muuttamaan kuvia pienemmiksi. Saattaa siis olla, että lähiaikoina blogi saa jatko-osan. "Willimiehen jäljillä edelleen"....tieto mahdollisesta muutoksesta ilmoitellaan lukijoille täällä blogissa ja tietenkin Facebooksivustollamme.

Asiaan...Willimies on lainnoudattamisen ja järjestyksen kannattaja, vaikka joskus nuorempana olinkin lain kanssa törmäyskurssillakin. Ylinopeussakkoja rätkähti silloin tällöin ja tulihan tuo putkan pahnatkin kokeiltua. Mieluummin nukun omassa sängyssäni! Mutta ei siinä mitään…ilman poliisia maailma olisikin melkoista anarkiaa. Työtä poliisikin tekee, joten annetaan heidän suorittaa omia tehtäviään kaikella tarmollaan.

 

Poliisin tehtävähän on valvoa lakia ja ylläpitää järjestystä, jotta kansalaisilla on mahdollisimman turvallinen asuinympäristö. Hyvin ovat siinä toimessaan onnistuneet, koska rikollisuus on siirtynyt Internetiin ja poliisit ovat siirtyneet salaisiksi agenteiksi, koska eipä noita täälläpäin erikoisemmin näy. Lienevät antamassa ilmaista valtion kyytiä jollekin tai sitten istuvat työpöydän ääressä raporttia vääntämässä?

Nykyisin poliisi on valtion(sisäministeriön) alaisuudessa, mutta ennen asiat olivat toisin. Järjestyksenpidosta vastasi Lappeenrannan pormestari ja raati. Heidän tehtävänsä oli palkata kaupunginpalvelija, jonka tehtäviin kuului myös järjestyksenpito. Erkki Jaakonpoika tunnetaan nimeltä ensimmäisenä kaupunginpalvelijana, sekä vuosina 1656-1683 tehtävää hoitanut Maunu Haajainen tunnetaan myös nimeltä. Lienevät kaupunkimme ensimmäiset ”poliisit”.

Ajat muuttuivat ja Lappeenranta joutui Venäjän hallintaan, mikä siirsi hallinnon Viipurin kuvernementtiin. Linnoitukseen tulvi sotilaita ja järjestyksenpito siirtyi osittain kaupungilta paikallismajurin tehtäväksi. Tämä aiheutti lukuisia ongelmia, kunnes vuonna 1827 kaupunki yritti itsenäisesti selvitä järjestyksenpidosta. Tällöin järjestyksen ylläpito tehtäviin palkattiin pari raatimiestä ja muutama apulainenkin.

Pääsääntöisesti kaupungin palovartijat hoitivat myös poliisitehtäviä, mutta asioihin haluttiin muutosta. Kaupunginvaltuusto teki 18.6.1885 päätöksen poliisitoimen aloittamisesta ja palkkasi kaupungin palkkalistoille kolme poliisia. Heidän palkkansa olisi 60 markkaa kuukaudessa ja ilmainen asunto. Virkapuvun he joutuivat hankkimaan itse, mutta miekan kaupunki sentään kustansi. Palkkalistoilla mainitaan nämä kolme poliisia nimeltä. Kyseiset herrat olivat Gabriel Korpela, Elias Lavonen ja Johan Kymäläinen. He eivät kuitenkaan olleet kaupunkimme ensimmäiset poliisit, vaan tämä kunnia menee herroille A. Suikki ja Robert Järvenpää. He saivat palkkaa hetken ajan kaupungilta jo vuoden 1884 loppupuolella toimiessaan väliaikaisina poliiseina.



Lappeenrannan poliisilaitos v.1923-1980

Poliisien määrä ei kuitenkaan ollut riittävä ja etenkin markkina-aikoina jouduttiin usein kutsumaan sotaväki apuun sekä palkkaamaan väliaikaisia markkinapoliiseja. Alkoi vahvasti näyttää siltä, ettei kaupungeissa ollut riittävästi resursseja ja halua palkata riittävästi henkilöstöä tehtävän hoitamiseksi. Oli suurten muutosten aika.

Ensimmäisen sortokauden alkaminen vuonna 1899 oli alkua nykyiselle valtiojohtoiselle poliisille. Poliisihallintoa siirrettiin kenraalikuvernöörille, mikä lisäsi hänen valtaansa. Tässä tehtävässä toimi silloin Nikolai Bobrikoff, jonka nimessä on edelleen pahamaineinen kaiku. Sortotoimenpiteet tiukkenivat jatkuvasti ja poliiseille annettiin kenraalikuvernöörin toimesta tehtäviä, jotka eivät aiemmin kuuluneet heille. Vastustelu johti usein poliisien erottamiseen, kuten Lappeenrannassa vuonna 1904.

Seuraava kriisiaika eli suurlakko vuonna 1905 johti koko poliisivoimien eroon kaupungissamme. Tilalle astui 20 miehinen turvallisuusmiehistö. Suurlakon ja sortokauden päätyttyä kaupunki yritti järjestellä poliisitoimea parhaansa mukaan lisäämällä poliisien määrää. Tämä muutos toteutetaan, mutta poliisivoimat eivät muodostu kovinkaan vahvoiksi koska ei ole selkeää kuvaa, kenelle kuuluu vastuu heidän toiminnastaan. Valvooko heitä kaupunginvaltuusto, maistraatti vai valtio?

Toisen sortokauden alussa poliisitoimea siirrettiin koko ajan lisää kohti valtiojohtoisempaa hallintoa, mutta vasta 1.9.1916 astui voimaan keisarin määräys itsenäisen valtiojohtoisen poliisilaitoksen perustamisesta. Ensimmäiseksi poliisimestariksi Lappeenrantaan valittiin kornetti Reudolph- Pusirevsky. Tämä venäläinen toimi virassa aina Venäjän vallankumoukseen asti ja oli tietenkin sortotoimenpiteiden kannattaja. Tämä ei tietenkään herättänyt luottamusta asukkaissa. Silti kaupunki kustansi kolmasosan poliisitoimen kuluista aina 1970-luvun loppupuolelle. Tämän jälkeen kustannukset siirtyivät kokonaisuudessaan valtiolle.

Venäjän vallankumouksen huumassa koko poliisikunta erosi jälleen ja tilalle tuli kansanmiliisi, joka koostui Voimistelu- ja urheiluseura Vesan jäsenistä. Sotaväki suostui yhteistoimintaan näiden henkilöiden kanssa määräten, että heillä on oltava punainen käsivarsinauha V-kirjaimella varustettuna. Poliisimestari Reudolph –Pusirevski pidätettiin ja kuljetettiin junalla Pietariin. Saattoretkellä lienee ollut mukana vuoden 1918 tapahtumiin kiinteästi liittyvä Viktor Ripatti.

Kansanmiliisin valtakausi päättyi jo kolmen päivän kuluttua, muta vaikka maistraatti ottikin sekavissa oloissa poliisilaitoksen haltuunsa, ei kansanmiliisi lopettanut toimintaansa. Heidän vaatimuksestaan erotettiin poliiseja, jotka eivät olleet työväestön mieleen. Ajat muuttuvat hiljalleen kohti anarkiaa.

Itsenäistyminen ei tilannetta muuttanut, vaan sen jälkeen puhjennut sisällissota jakoi kansan kahtia, kuten edellisen vuoden aikana kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Sodan aikana punaiset ottivat poliisilaitoksen haltuunsa ja nimittivät miliisipäälliköksi Mikko Jakovleffin, joka menettää myöhemmin henkensä kahden juopuneen jääkärin ampuessa hänet.

Laillisen viranomaisen toiminta poliisilaitoksessa alkoi 1.5.1918, jolloin palkattiin henkilöt poliisilaitoksen toimiin. Huomionarvoista on, että seitsemän entistä poliisia palkataan. Heidän taustoistaan en osaa sanoa mitään, mutta vaikuttaa hivenen oudolta. No ammattimiehiä…

Entä poliisilaitoksen sijainti? Vuoteen 1923 asti poliisilaitos sijaitsi palolaitoksen kanssa samoissa tiloissa nykyisen kävelykatu Oleksin varrella. Tämän jälkeen poliisilaitos siirtyi tämän päivän kohteeseemme Snellmanin kadulla sijaitsevaan puurakennukseen, missä laitos toimi yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1980 asti.  Tämä rakennus korjattiin poliisilaitoksen tiloiksi ja korjauspiirustuksista vastasi J.Wikstedt. Nykyisin rakennuksessa toimii kulttuuritoimisto ja tämän tyyliltään klassisen julkisivun takaa passaa miettiä kulttuuriasioita.

Olipahan sekava ja pitkä kirjoitus, mutta kun asiat ovat joskus vaikeaselkoisia. Tällä kertaa asiat menivät ajoittain hilseen yli kirjoittajaltakin. Pitänee joskus päivittää tämäkin tarina!