Lappeenranta / Willimiespatsas (kohde nro 150)

Ahdistaa! Alkaa olla ilmeisesti taas kisaväsymystä, vaikka olenkin viime aikoina päivitellyt tätä blogia vain joka toinen päivä. Valokuvia kohteista olisi vaikka kuinka paljon, mutta kun tämä tekstin vääntäminen tökkii. Pitäisiköhän antaa poikien kirjoittaa seuraavat pari tarinaa? No yritetään kuitenkin…

Aloitetaan muistelemalla Willimiehen jäljillä blogin lyhyttä historiaa. Puoli vuotta on nyt takana ja todennäköisesti vuosi vielä edessä? Ensimmäinen julkaisu ilmestyi blogissa 30.3.2012 ja siitä lähtien tarinoita on julkaistu 150 kappaletta, joten tämän pitäisi olla joku juhlajulkaisu? En nyt vaan ole juhlatuulella.

Aluksi kiitokset lukijoille. Teitä on ollut 18.500 kappaletta ja mikä yllättävintä – ympäri maailmaa. Joskus on täytynyt kaivaa jopa vanha karttakirja esille, että on selvinnyt jonkin pienen maan sijainti. Eksoottisista paikoista, kuten esim. Mauritiukselta, Malediiveilta, Panamasta, Egyptistä, Intiasta, Kiinasta ja Argentiinasta(yht. 82 valtiota) on löydetty tie Lappeenrannan nähtävyyksiä katselemaan. Toivottavasti edes yksi ulkomaalainen turisti olisi tullut blogin takia vierailulle Lappeenrantaan ja tuonut tänne lisää valuuttaa. Tästähän Lappeenrannan kaupunki voisi myöntää meille vaikkapa jonkun mitalin? Leikki sikseen, ei tätä mitalien takia tehdä, vaan ihan omaksi iloksi ja vähän toistenkin. Toisaalta kyllä…J

Kävijämäärät ovat melkoisen vakiot, mutta elokuinen lehtijuttu Etelä-Saimaassa sai melkoisen boostin aikaiseksi. Ilmeisesti julkisuus teki blogin tunnettavuudelle melkoisen palveluksen. Toisaalta äkkiä se kuuluisuus katoaakin. Tällä hetkellä kävijöitä on noin 120 - 150 päivittäin, joten ei tässä ihan omaksi iloksi tarvitse kirjoitella. Lukekaahan tarinoita jatkossakin, niin saadaan tämä projekti loppuun joskus.

Blogin alkuvaiheessa ihmettelin, ettei kukaan ollut keksinyt tätä ideaa aiemmin? Nyt tiedän, ettei toista näin hullua taida tästä kaupungista löytyä…siinä kai suurin syy. Toisaalta ei taida löytyä hulluja muualtakaan, koska ”Kotkan siivillä” blogi taitaa hyytyä jo ennen starttia?

Willimies....täyttä betonia

Sami ja Saku, muchos gracias teille molemmille! Ilman panostanne tämä projekti olisi lässähtänyt jo aika päiviä takaperin. Teiltä olen saanut tsemppiä vaikeina hetkinä ja olette itsekin tehneet suuren työn etsimällä netistä tiedon murusia kohteista. Toisaalta olettehan oppineet itsekin paljon Lappeenrannan historiasta ja se ei ainakaan ole ollut hukkaan heitettyä aikaa. Vai mitä poijaat?

Assistentteja ei voi unohtaa. Te olette pyyteettömästi osallistuneet kuvausretkiin ilman palkkaa. Hienoa, että kaveripiiristäni löytyy muitakin historiaan hurahtaneita! Lienee kai kohteliasta kirjoittaa nimenne tänne näkyviinJ Sekalaisessa järjestyksessä: Jari Pylkkänen, Jouni Sollo, Korppisielu, Ari Niemelä, Jarkko Rita, Kyösti Jääskeläinen, Mika Lallo, Ahti Siiskonen ja Mikko Reinikainen sekä muutama muukin, jotka ette halunneet nimeänne bittiavaruuteen.

Lienee myös paikallaan antaa erityiskiitos Maasotakoulun majurille(nimi sotilassalaisuus), joka myönsi Willimiehelle erikoisluvan liikkua ja valokuvata suljetulla sotilasalueella. Nämäkin kohteet esitellään, tosin vasta keväämmällä. Unohtaa ei myöskään sovi ”Joensuun suurta ajattelijaa” eli Pirhosen Ilkkaa, joka on potkinut tähän projektiin myös vauhtia. Lisäksi tämä kilpailutilanne ”Iskän” ja Willimiehen välillä pitää meidät molemmat hyvässä kunnossa…hah hah!

Lisäksi täytyy mainita, että olen saanut paljon uusia ystäviä ja monet historian hämäriin painuneet vanhat kaverit ovat ottaneet yhteyttä blogin ansiosta. Mukavin yllätys oli eräs heinäkuinen yhteydenotto. Muistelin 5.7.2012 julkaisemassani kirjoituksessa Tuijaa, jonka kanssa kurvailtiin nuorina mopolla Halkosaareen. Reilu viikko eteenpäin niin istuimme nenät vastakkain Prinsessa Armaadan terassilla menneitä muistelemassa.  Hauskaa oli ja muistahan Tuija, mitä sovimme ensi kesästä!

Betoninen Willimies vm.-82 on Niilo Kouvon tekemä patsas

Ystävät on ollut parasta tässä projektissa. Kiitokset teille ja pidetäänhän yhteyttä jatkossakin. Rapin Kallelle olen vieläkin kaffet piikissä, häntäkään ei voi unohtaa! Kiitokset ruutikellarin esittelystä, oli hienoa nähdä kyseinen paikka. Unohtaa ei sovi myöskään Asikaisen Mikaa, jonka paikallistuntemuksen avulla löytyi Joutsenon korvesta se viime sotiin liittyvä lentomuistomerkki. Tunti rämmittiin tiheässä metsikössä yltä päältä hiestä märkinä, mutta löytyihän se! Tämäkin esitellään joskus myöhemmin…

Mitäs sitä vielä tarinoisi? Liittykää Willimiehen jäljillä Facebook-sivustoomme ja ilman muuta voitte antaa palautetta ja kommentteja naamakirjan kautta tai sitten suoraan blogin kommentointiosion kautta. Monet teistä ovat lähestyneet meitä suoraan sähköpostitse, joten näinkin voi toimia! Kiitoksia myös lukuisista vihjeistä, joita olen teiltä lukijoilta saanut. Lisääkin voi ilmoitella. Etenkin nuijamaalaiset ja ylämaalaiset, teiltä kaipaisin tietoja alueenne muistomerkeistä, nähtävyyksistä ja muista erikoisuuksista. Nämä alueet ovat itselleni melkoisen tuntemattomia. Tietenkin vihjeitä otetaan vastaan keneltä tahansa. Juttuun johtaneesta vihjeestä saa nimen palkattomien assistenttien listalle…

Lisäksi tässä voisi kai mainita kiitokset muutamista kommenteista, joissa olen saanut lisäinfoa kohteista. Aion päivittää tarinoita tulevaisuudessa ja korjata puutteita, kun niitä tulee tietooni. Päivitetyt jutut merkitsen otsikon *-merkillä. Muutama päivityshän sitä onkin jo tullut tehtyä. Kiitokset teille kaikille aktiivisille!!! Olisinpa minäkin aktiivinen ja saisin lopultakin päivitettyä nuo kirjoitukset!

Lisäksi jos hallussanne on kuvia vanhasta Lappeenrannasta, niin esittelisimme niitä mielellämme blogissamme. Jos kuvan kopiointi sähköiseen muotoon ei onnistu, niin me voimme tehdä sen teidän puolestanne ja palauttaa alkuperäiset kuvat takaisin.

Olisiko kansalaistori kaupungintalon edessä sopiva sijoituspaikka Willimiehelle?

Tämä tarinahan on kuin Oscarin voittaneen amerikkalaisen näyttelijän kiitospuhe, mutta mennään edes hetkeksi asiaan. Esitellään tähän lopuksi Huhtiniemen leirintäalueelta löytyvä betoninen Willimies. Blogia aloittaessani, en tiennyt tällaisesta patsaasta yhtään mitään. Kesällä kurkkasin hakusanoja, joilla blogiin on eksytty ja sieltä huomasin hakusanan ”villimiespatsas Huhtiniemi”. Tyrkkäsin hakusanan kaiken tietävään Googleen ja löysin maininnan tällaisesta patsaasta. Ei kun etsimään ja löytyihän se!

Patsaan tulevasta kohtalosta en osaa sanoa, koska Huhtiniemen leirintäaluehan lakkaa toimimasta syksyllä 2013 ja alueelle rakennetaan taloja tai jotain sinne päin. Ehdotankin, että tämä Niilo Kouvon vuonna 1982 tekemä patsas sijoitettaisiin kaupungintalon eteen muistuttamaan uusia tulevia kaupunginvaltuutettuja toimimaan rehellisesti, historiallisia kohteita suojellen, ympäristöarvoja kunnioittaen ja kaikin keinoin lappeenrantalaisten sekä Lappeenrannan parhaaksi. Muuten Willimies antaa kartun puhua!