perjantai 31. elokuuta 2012

Lappeenranta / Miellyttävin pihapiiri (1.palkinto)

Tänä kesänä Willimies on kurvaillut omalla munamankelillaan pitkin ja poikin Lappeenrantaa. Kilometrejä on kertynyt paljon ja kaikenlaista on nähty sekä koettu. Hienoja paikkoja ja rakennuksia on tullut nähtyä, joista esittelyjä pukkaa pikkuhiljalleen, kunhan keritään!
Tämän kertainen julkaisu ei todellakaan ole mikään nähtävyys, eikä myöskään historiallinen kohde. Tämä tarina on Willimiehen ikioma päähänpisto, jonka takia julkaisen tämän kohteen. Kyseessä on aivan tuiki tavallinen lappeenrantalainen kerrostalon pihapiiri, minkä ohittaessani tulin aina hyvälle tuulelle. Toiset vaan osaavat tuon pihan komistamisen paremmin kuin toiset!
Rottinkinen lintu nousemassa siivilleen
Kyseessä on siis Willimiehen itse myöntämä arvonimi ”Lappeenrannan miellyttävin pihapiiri”. Voitto ei ollut mitenkään selkeä, koska monia upeita pihapiirejä tuli retkillä vastaan. Silti tässä oli sitä jotain, mikä sai hymyn huulille!
Ukko ja akka puutarhatöissä
En aio paljastaa tämän kerrostalon osoitetta, etten aiheuta sinne suurta yleisöryntäystä. Kyseessähän on yksityisalue, jota meidän on kunnioitettava. No, kävinhän minä tietysti itse kohteet kuvaamassa. Teidän ei tarvitse, koska voitte kurkata kuvat täältä.
Willimiehen ”kesäpalkinto” Lappeenrannan miellyttävimmälle pihapiirille! Willimies kiittää ja kumartaa!

torstai 30. elokuuta 2012

Lappeenranta / Kanavansuun koulu

Koulutyö pyörähti käyntiin tovi takaperin ja kaupunkimme koulurakennukset pullistelevat taas oppilaita ja henkilökuntaa. Eiköhän se ole aika esitellä muutama kaupunkimme vanhoista kouluista. Vaikeasti selitettävällä(en edes yritä selittää teille lukijoille)metodilla ensimmäiseksi esiteltäväksi kouluksi valitsimme Kanavansuun koulun. Oikeastaan kyseessä on kaksi koulua yhdellä iskulla.
Kanavansuun koulu vuodelta 1911
Kanavansuun koulun rakentamiselle  oli aikoinaan suuri tarve, koska arkistotieto 1930-luvulta kertoo, että läheisen sahan työntekijöillä oli yhteensä noin  450 lasta. Tarvetta koulun perustamiseen oli jo aiemmin ja vuonna 1909 saatiin lopulta lupa koulun perustamiseksi.  Sahan omistajat päättivät osallistua myös koulun perustamiseen, koska kokivat sen hyödylliseksi. Salvesenin saha lahjoitti tontin ja rakennushirret koulua varten, joten rakentaminen pääsi rivakasti käyntiin. Valmista tuli v.1911, kuten ns. ylätalon katolla oleva kukko kertoo. Rakennuksen ulkomuoto on arkkitehti Yrjö Sadeniemen käsialaa.
Aapiskukko on kiekunut katolla jo sadan vuoden ajan
Koulua oli pakko laajentaa pian lapsimäärän lisääntyessä ja lopulta 1920-luvun lopulla päätettiin rakentaa toinen koulurakennus samalle tontille. Tämä koulurakennus on arkkitehti W.G.Palmqvistin käsialaa ja valmistui vuonna 1928. Palmqvist oli Kaukaan ja Lauritsalan alueella vaikuttanut arkkitehti, joka suunnitteli lukuisia rakennuksia Kanavansuun, Lauritsalan ja Kaukaan alueelle. Olen aiemmin Palmqvistin suunnittelemia rakennuksia esitellytkin, kuten blogin aloittaneen Kaukas OY:n edustuskerhon.
Palmqvistin suunnittelema ns. alatalo vuodelta 1928
Asuntomessut vuonna 1999 saivat alueen täyttymään vieraista ja tapahtumasta muistoksi on ylätalon seinään kiinnitetty asuntomessuista kertova muistokilpi.
Asuntomessujen muistokilpi ylätalon seinässä

tiistai 28. elokuuta 2012

Lappeenranta / Murheistenrannan kivikautinen asuinpaikka


Murheistenrannan yleisen uimarannan vieressä on eräs Lappeenrannan esihistoriaan liittyvä kohde. Paikka kertoo meille muinaisina aikoina eläneistä kivikauden ihmisistä, että he osasivat hakeutua asumaan kauniille paikoille. Täsmälleen samoille paikoille, joihin me nykyajan ihmiset haluaisimme pystyttää talomme. Onneksi tämä alue on säilynyt tuhoutumatta ja esihistoriaa päästään tutkimaan. Itse asiassa seuraava mahdollisuus on jo ensi viikonloppuna, jolloin Murheistenrannassa järjestetään arkeologinen kaivaus. Tällä kertaa kyseessä on harrastelija-arkeologeille tarkoitettu tilaisuus, johon kaikki ovat tervetulleita mukaan. Ainakin paikalla kannattaa vierailla, vaikka ei kihveleitä käteen ottaisikaan.

Willimies ei tällä kertaa valitettavasti pääse mukaan, mutta vastaavassa yleisökaivauksessa olin Luumäen Selänala-ryhmän mukana Luumäellä joskus kymmenen vuotta takaperin. Paikkana oli silloin Suo-Anttila ja pellolta löytyi paljon vanhoja esineitä. Enimmäkseen luuta, savea ja pii-iskoksia. Ajoitus kaivauspaikalle oli, että se on n.9000 vuotta vanha. Tämän päivän esittelykohde ei ole aivan samaa kaliiberia, mutta vanha kuitenkin…todella vanha!

Murheistenrannan kivikauden asuinpaikka (6.5.2012 Sami Siiskonen)

Kivikauden kampakeraamisella ajalla n. 4000-3500 eKr. ranta oli vilkkaassa asuinkäytössä. Todennäköisesti paikalla eli kiertolaiselämään tottunut pyyntikulttuuria harrastanut suurperhe. Kiertolaiselämän takia paikka on ilmeisesti ollut asuttuna ajoittain, asuinpaikan vaihdellessa parempien saaliiden perässä.

Murheistenrannan asuinpaikan infotaulu (6.5.2012 Sami Siiskonen)

Muistoina menneiltä ajoilta paikalta on löytynyt saviastian palasia, palaneita luita ja kvartsi-iskoksia. Siis tyypillistä arkeologisissa kaivauksissa löytyvää tavaraa, jotka ovat ajanjaksolle tyypillisiä. Jos haluat tutustua Suomen esihistoriaan tarkemmin, niin Willimiehet suosittelevat museoviraston opetuspaketteja, mitkä löytyvät täältä.

Kivikautisen asuinpaikan hylkäämisen syy lienee rantaviivan siirtyminen kauemmaksi asuinpaikan välittömästä läheisyydestä, koska Saimaa avasi itselleen uuden lasku-uoman Imatran kohdalla. Tämä vesien uusi kulku-uoma tiputti Saimaan rantaa viivaa ja samalla siirtyi kauemmaksi esimerkiksi tämän Murheistenrannan asuinpaikan kohdalla.

Mainittakoon vielä, ettei tämä Murheistenrannan asuinpaikka ole ainoa Lappeenrannan esihistoriallinen asuinpaikka. Niitä löytyy kaikkialta Lappeenrannan alueelta ja jos kiinnostusta löytyy, niin voit kurkata loput asuinpaikat tästä linkistä.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Lappeenranta / Jääkausi Lauritsalassa

Aikoinaan Suomen päällä oli 1-3 kilometriä paksu jääkerros. Pikku hiljaa ilmasto lämpeni ja jää alkoi vetäytyä nykyisen Kaakkois-Suomen alueelta. Vetäytyminen oli hidasta ja välillä eteneminen pysähtyi kokonaan. Muistona jään vetäytymisestä ovat edelleen Salpausselän hiekkaharjut, jotka muodostuivat juuri jään paikallaan olon aikana. Salpausselkä vai pitäisikö sanoa Salpausselät halkovat Lappeenrantaa ja ovat osoituksena luonnon voimista, joiden edessä ihmiset ovat voimattomia. Luonto on kuitenkin edelleen täynnä muitakin jääkaudesta kertovia luonnonmuodostelmia, niihin voit tutustua vaikkapa täällä.
Jään vetäydyttyä levisi tilalle nopeasti varpukasvillisuutta ja eläimiä. Riistan saanti ja kaloja kuhisevat vedet toivat paikalle myös ensimmäiset ihmiset. Ei ole tarkkoja todisteita, että ihmiset olisivat saapuneet ensimmäisenä juuri nykyisen Lappeenrannan alueelle(mikseivät olisi?), mutta Joutsenon Kuurmanpohjasta löytyneet asuinpaikat kertovat, että ensimmäisten joukossa kuitenkin tänne tultiin. Lahden immeiset lienevät asiasta eri mieltä, mutta samoihin aikoihin kuitenkin molemmilla alueilla nähtiin ensimmäiset ihmiset.
Nykyisin keskustellaan ilmaston lämpenemisestä, minkä seurauksena olemassa olevat jäätiköt sulavat kiihtyvää vauhtia. Yhden pahimman skenaarion mukaan jäätiköiltä sulava kylmä vesi aiheuttaisi lämpimän Golf-virran kääntymisen pois Norjan rannikolta muualle. Tämä muutos saisi aikaan uuden jääkauden Skandinaviassa. Toivottavasti nämä tiedemiehet olisivat väärässä!! Tähän asiaan me kaikki voimme vaikuttaa toimimalla asiallisesti ja karsimalla turhaa tavarapaljoutta sekä ennen kaikkea säästämällä maapallon rajallisia luonnonvaroja.
Lauritsalan jääkauden terassit. Kyltti löytyy kuvan keskeltä. (Sami Siiskonen)
Edellinen jääkausi jätti jälkensä Lappeenrantaan, joita ihailen paljon mieluummin kuin uutta kilometriä paksua jääkerrosta. Tällainen paikka löytyy esimerkiksi Lauritsalasta. Tokihan niitä on muuallakin ja niihin voit tutustua lukaisemalla Matti Hakulisen "Saimaan jääjärvet" kirjan. Teos löytyy vaikkapa Lappeenrannan kirjastoista, jos et halua ostaa tätä erinomaista teosta omaan kirjahyllyysi.
Lappeenranta ei ole nykyisin merenrantakaupunki, mutta ajat muuttuvat. Ei tarvitse mennä historiassa kuin vajaan 10.000 vuoden taakse, kun Lappeenrannan ja Lauritsalan rantoja huuhtoivat Itämeren aallot. Lauritsalan keskustan läheisyydessä Salpausselän hiekkarinteillä erottuvat vielä tänäkin päivänä Itämeren kehittymisen eri vaiheet. Täältä löydät aiheesta kertovia karttoja! Rinteillä näkyvät yhä Yoldiameren ja Anculysvaiheen jälkeensä jättämät selkeät tasanteet. Niinpä paikalle on joskus aikoinaan pystytetty tapahtuman muistoksi kyltti kertomaan tästä vaiheesta Lappeenrannan historiasta.
Kyltti terasseilla muistuttamassa luonnonvoimista (Sami Siiskonen)
Käykäähän kurkkaamassa rinnettä ihan paikan päällä, koska kuvissa nuo terassit erottuvat vähän kehnonlaisesti, koska runsaat istutukset peittävät ne osittain näkyvistä. Miettikääpä samalla pieni tovi  luonnon jälkeensä jättämiä muodostelmia. Lieköhän mikään meidän rakentamamme näkyvissä enää 10.000 vuoden kuluttua? Tuskinpa vaan. 
Koska Willimiehet eivät ole geologian asiantuntijoita, eikä muuten jääkaudenkaan, niin kannattaa lukaista vaikka tämä linkki. Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa…

perjantai 24. elokuuta 2012

Lappeenranta / Kauppalantalo

Tänään esittelyvuorossa eräs blogimme haastavimmista kuvauskohteista. Rakennus ei ole huonolla paikalla, mutta on kyllä melkoisen hyvin ympäröity puustolla. Onneksi tuli käytyä kuvaamassa tämä kohde ensimmäistä kertaa jo toukokuussa, niin saadaan edes vähän taloakin näkyviin. Pahoittelut heikoista kuvista, mutta tällä kertaa Willimieskolmikko on syytön!
Lauritsalan kauppalantalo (Saku Siiskonen 6.5.2012)
Kyseessä on entisen Lauritsalan kauppalantalo. Sanoin entisen, koska Lauritsala liittyi vuoden1967 alusta lähtien Lappeenrantaan. Lauritsalan kauppalan aika itsenäisenä kuntana jäi lyhyeksi, ainoastaan vuodet 1932-1966. Koska kyseessä oli kuitenkin itsenäinen kunta, niin tottahan toki Lauritsalakin tarvitsi oman kunnantalon tai paremminkin kauppalantalon.
Lauritsalan perustaminen oli vireillä jo 1920-luvun puolivälistä asti, mutta Lappeen kunta vastusti Lauritsalan erottamista sen alueesta. Ihan ymmärrettävää nykyisellä kuntaliitosten aikakaudella. Ei kai sitä nyt uusia kuntia voi muodostaa.  Paljon skismaa Lauritsalan perustamisessa oli, koska selvitysmies ehdotti alueen liittämistä Lappeenrannan kaupunkiin. Ilmeisesti selvitysmies ajatteli tulevaisuutta vähän pidemmällekin, koska nyt yhdistyminen on todellisuutta. Joka tapauksessa Lappeenranta ei huolinut Lauritsalaa, koska pelkäsivät kaupunginvaltuuston muuttuvan sosialistienemmistöiseksi.
Itsenäistyminen toteutui vuoden 1932 alussa ja kauppalanvaltuusto kokoontui aluksi vuokratiloissa.  Aluksi kauppalan johto yritti vuokrata Lauritsalan kartanon päärakennusta toimitilakseen, mutta tähän ei suostuttu. Paikaksi tuli Lauritsalan kartanoon kuuluva entinen kestikievari, minne kauppala siirsi kaikki virastonsa. Tilan ahtaus iski melko nopeasti ja tavoitteena olikin vuokrata viereinen Lauritsalan kartanoon kuuluva vanha panimorakennus uudeksi toimitilaksi, mutta tämä raukesi varojen puutteeseen.
Lauritsalan kartanon kestikievari, missä kauppalanjohto aluksi kokoontui
Lopulta päätettiin sitten rakentaa oma kauppalantalo Lauritsalan keskustaan. Tähän päätökseen Lauritsalan ensimmäisellä kauppalanjohtajalla Santeri Jakobssonilla oli suuri vaikutus. Hän asui vuokratiloissa ja hänen kortteeristaan puuttui mukavuuslaitos ja sisään tuleva vesi. Näistä puutteista tämä poikkeuksellisen elämän elänyt mies valitti jatkuvasti ja vaati kortteerinsa remontointia. Kauppalanjohto ei vaan halunnut sijoittaa vuokratilan remontoimiseen kauppalanvaroja. Näin välillisesti mukavuuslaitos episodikin vaikutti uuden kauppalantalon rakentamiseen.
Lauritsalan palokunnan entiset tilat olivat tässä autotallissa
Mainitsin tuossa ohimennen Jacobssonin elämänkaaren erikoisuudesta, joten lienee paikallaan muutamalla rivillä kertoa hänen elämäntarinastaan. Hän opiskeli nuorena Helsingin yliopistossa ja tutustui sosialismin aatteeseen, joka vaikutti hänen toimiinsa. Hän joutui sortovuosien aikana tsaarin salaisen poliisin tarkkailuun ja lopulta hänet vangittiin kumouksellisesta toiminnasta 1910. Hänet vangittiin ja siirrettiin Spalernajan vankilaan, missä hän oli seuraavat kaksi vuotta vankina. Tämän jälkeen hänet karkoitettiin Siperiaan Altai-vuoristoon. Täältä hän pakeni muutaman vuoden kuluttua ja pakeni Mongolian rajaseuduille.
Venäjän vallankumouksen jälkeen hän pääsi palaamaan Suomeen ja asettui Viipuriin. Koska häntä pidettiin pakolaisena, hän joutui hakemaan lupaa asettua Viipuriin sekä anomaan Suomen kansalaisuutta. Nämä hänelle myönnettiin ja elämä asettui uomiinsa. Hänen merkittävyyttään lisää seikka, että hän oli mukana tulkkina lähetystössä, mikä haki Leninin tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Tulkkaukset menivät  ilmeisesti nappiin, koska 31.12.1917 Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden.
Olisikohan jo aika palata tämän päivän kohteeseen? Kauppalantalo rakennettiin vuonna 1935 ja seuraavan vuoden tammikuun puolessa välissä kauppalan virastot muuttivat rakennukseen. Virallisesti talo otettiin käyttöön huhtikuun lopulla 1936 pidetyssä juhlakokouksessa. Mainittakoon myös, että kauppalanjohtaja sai tästä arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelemasta funkkistalosta oman virka-asunnon, jossa oli tarpeelliset vesipostit ja mukavuuslaitokset. Kalliiksihan se tuli, mutta komea talo saatiin aikaiseksi!
Funkkistalon länsisivulla on myös parveke
Nykyisin talossa toimii päiväkerho ja entinen yläkerrassa sijainnut valtuustosali toimii nuorisotiloina, joissa Lauritsalan nuoriso parantaa pingistaitoja. Taitavia kavereita sieltä on tulossa urheilumaailmaan…olen nimittäin käynyt kurkkaamassa! 

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Lappeenranta / Hakalin työväentalo

Hakalin työväentalo lienee kaikille Lauritsalan immeisille tuttu paikka. Se on nykyisin lukuisten iloisten juhlien pitopaikka, missä Willimieskin on käynyt parketilla pyörähtämässä erään palkattoman assistenttini häissä.   Noista tanssivillityksistä nyt sen enempää, mutta olen minä täällä ollut vakavammassakin tilanteessa. Joskus 1980-luvun loppupuolella Kaukaan sahan lakossa oleville työmiehille, joihin Willimieskin silloin kuului,  tarjottiin täällä duunareille hernesoppaa. Soppa oli hyvää ja ilmaista. Eihän sitä nyt köyhä duunari ilman soppaa pärjää? Kyytipoikana tarjoiltiin palopuheita ja vaadittiin yhteisesti lisää palkkaa. Kai sitä markkoja saatiinkin lisää tilipussiin, koska olimme vain pari päivää lakossa. Se on sitä joukkovoimaa!
Nyt työväenaate hiipuu ja tarjoaa uusillekin aatteille tilaa nousta näkyviin. Toista oli niinä aikoina kun tässäkin talossa oli toimintaa ja aktiivisia kävijöitä sadoittain. Lieneekin aika muutamalla rivillä kertoa talon historiasta ja Lauritsalan työväenyhdistyksestä. Päästäksemme tarinan alkujuurille, on meidän palattava taaksepäin aina vuoteen 1902 asti.
Hakalin työväentalo
Lauritsalan sahan työmiehet lukivat ahkerasti Työmieslehteä 1900-luvun vaihteessa ja saivat ajatuksen oman työväenyhdistämisen perustamisesta. Tuumasta toimeen ja jo vuoden 1902 alussa yhdistys perustettiin Juhana Knuutilan talossa Hakalissa. Hankkeen alullepanijoina historiaan ovat jääneet herrat Matti Sievänen, David Thure, Herman Leinonen ja Onni Korhonen. Alkuaikoina ulkopuoliset  agitaattorit kävivät kertoilemassa Lauritsalan työväenyhdistykselle sosialismista. Nopeasti kuitenkin oppivat, koska jo vuonna 1903 Forssan ohjelmassa näkyi paikallisten kädenjälki.
Alkuaikoina yhdistyksellä ei ollut omaa kokoontumispaikkaa, vaan aluksi kokoonnuttiin jäsenten kotona. Tämä vaihe ei kestänyt kauan, vaan Lauritsalan sahan liberaali isännöitsijä Mikko Åhman salli yhdistyksen kokoontua sahan lukutuvassa. Sahan johto osoitti yhteistyökykyään yhdistykselle lahjoittamalla kaappiin kertyneen kirjaston yhdistykselle. Suhteet työntekijöiden ja sahan johdon välillä olivat hyvät, josta osoituksena yhdistyksen tapa käyttää sahan isännöitsijää yhdistyksen sisäisten riitojen ratkaisijana!
Vuonna 1908 yhdistys oli vaikeuksissa tehtaan johdon kanssa lukutuvan käytöstä kokoontumisiin. Valituksia sateli äänekkäistä tanssi-illoista ja siivottomista paikoista kokousten jälkeen. Lukutuvan käyttö lopulta kiellettiin lokakuussa 1908. Vaikka asiasta päästiinkin sopuun, niin ajatus omasta työväentalosta alkoi elää. Itse asiassa ajatus oli esitetty jo v.1904, jonka jälkeen oli aloitettu varojen keräys taloa varten. Varoja oli kerätty puhvettitoiminnalla ja oman Kanavansuun Suolavuorella sijaitsevalla tanssilavalla. Unohtaa ei sovi myöskään sahan isännöitsijän lahjoittamaa rahasummaa.
Aluksi yhdistys halusi rakentaa työväentalon kanavan itäpuolelle, mutta sahan johto ei halunnut vuokrata maata yhdistykselle ilman kunnon vakuuksia. Lopulta Hakalista Pajarin tilan isäntä vuokrasi tontin taloa varten ja lopulta yhdistys vuokrasi vielä naapuritontinkin tanssilavaa varten, joka purettiin kuitenkin jo 1950-luvulla. Talkoovoimilla tontille nousikin hirsinen työväentalo ja vihkiäisiä vietettiin lokakuussa 1910, joten yli sata vuotta historiaa takana on tälläkin talolla. Heti alkuvaiheessa taloon asettuivat yhdistyksen naisosasto, näytelmäseura, laulukuoro ja soittokunta. Lisäksi vuonna 1910 perustettiin vielä yhdistyksen oma urheiluseura Lauritsalan teräs. Teräksen joukoissa Willimieskin aikoinaan hakkasi nyrkkeilysäkkiä, kunnes vastustajat alkoivat käyttää minua nyrkkeilysäkkinä.
Hakalin työväentalo
Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi alkuvaiheen 30 jäsenestä huippuunsa vuonna 1917, jolloin yhdistyksessä oli 480 jäsentä. Seuraava vuosi 1918 oli katastrofi yhdistykselle, koska sisällissodan jälkiselvittelyjen takia valtio takavarikoi työväenyhdistysten omaisuuden. Viipurin läänin maaherra palautti anomusten jälkeen yhdistykselle talon takaisin kesällä 1919. Tämän jälkeen työväentaloon rakennettiin lisäsiipi talkootyönä, mutta yhdistyksen parhaimmat ajat olivat silti jo ohitse. Yhdistykselle 1920-luku oli hajaannuksen aikaa, koska kommunistit kaappasivat yhdistyksen haltuunsa. Jatkuvat riidat johtivat toiminnan hiipumiseen ja jatkuviin riitoihin.
Nykyisin talo on yhä kokoontumispaikka yhdistyksen kokouksille, mutta tuottoisinta toimintaa lienee rakennuksen vuokraaminen erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Mainittakoon vielä, että Lauritsalan ensimmäinen elokuvateatteri toimi näissä tiloissa vuodesta 1938 alkaen ja ensimmäinen esitetty elokuva oli Tarzan peloton. Ehkä elokuvan nimi kiteyttää hyvin aikojen muuttumisen ja yhdistyksen alkuaikojen aktiivien asenteen yhteiskunnallisiin muutoksiin yhdistystoiminnan ja myös aseellisen toiminnan avulla.

maanantai 20. elokuuta 2012

Lappeenranta / "Kirjakivi" (Mysteeri)

Nyt Willimiehet tarvitsevat apua! Jälleen kerran lukijoilla on mahdollisuus auttaa kirjoittajia. 
Tämän kohteen esittelystä kunnia kuuluu Lauritsalan koulun 8A-luokan pojille, joilta sain ”vihiä” tästä kohteesta. Ajattelin esitellä tämän saman tien, jotta mysteeri ratkeaisi. Minulla ei nimittäin ollut mitään tietoa tästä ”kirjakivestä”, ennen kuin viime viikon torstaina muutama oppilaani kertoi tästä minulle. Kyselin pojilta reittiohjeet ja jo samana iltana piipahdin paikalle poikieni kanssa. Ohjeet olivat hyvät, joten löysimme paikalle eksymättä! Minulta se on jo huippusuoritus.
Kanavansuun outo "kirjakivi"
Mutta mikä tämä Kanavansuun alueen metsäpolun varteen pystytetty mustagraniittinen muistokivi on? En tiedä asiasta itse mitään, joten apua kaivataan. Ilmoittele ihmeessä, jos tiedät asiasta jotain.
Oppilaatkaan eivät myöskään osanneet auttaa asiassa, mutta kivi ei näytä kovin vanhalta. Pojat kertoivat, että kohteesta olisi ollut muutama vuosi takaperin kirjoitus jossain paikallisessa lehdessä. Itse en ainakaan Internetistä löytänyt mitään asiasta kertovaa juttua.
Muistokivessä ei ole tekijästä kertovaa nimeä, jota voisi käyttää apuna ongelman ratkaisussa. Voisiko se liittyä alueella pidettyihin asuntomessuihin? Ehkä alueelle on haluttu luoda omanlaisensa tunnelma, vai onko kyseessä jonkun yksityisen pystyttämä kivi? Muistokivelle on kuitenkin rakennettu kivetty polku, joten voisi kuvitella jonkun asiasta tietävän? Meille tämä on kuitenkin täysi mysteeri ja tähän etsitään ratkaisua.
Itseäni jäi vaivaamaan, että olisiko alueella mahdollisesti lisääkin vastaavia muistokiviä?

lauantai 18. elokuuta 2012

Lappeenranta / Arboretum

Joskus ihminen on melkoisen sokea, vaikka kuinka yrittäisi tarkkailla ympäristöään. Itse tarkkailen ympäristöä parhaani mukaan, mutta aina joskus sitä silti yllättyy. Tällä kertaa tosin positiivisesti. Tieto tämän päivän kohteesta tuli eräältä lukijalta. Kiitokset Arille ja Ninolle! Muistakaahan muutkin olla tarkkoina liikkuessanne Lappeenrannan kaupungin alueella. Yllättäviä kohteita voi löytyä jopa kaupungin ydinkeskustasta!
Vähän hävettää, etten itsekään tiennyt tästä mitään, vaikka monta vuotta tuli notkuttua tuossa naapurissa sijaitsevassa Kimpisen koulussa ja lukiossa. No parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Toisaalta kyllä Lappeenranta voisi vähän laajemmin tätä puistoa mainostaakin, koska sitä voisi hyödyntää esimerkiksi koulujen biologian tunneilla. Miksei tavallinen tasamaantallaajakin voisi päivittää täällä tietämystään puulajeista?
Arboretumin vaatimaton kyltti paikallisen "taiteilijan" signeeraamana
Esittelyvuorossa tänään siis todellinen luontokohde eli Lappeenrannan Arboretum. Edellisestä linkistä löytyy myös opasvihkonen alueen puustosta. Arboretum tarkoittaa puulajipuistoa ja vastaavia löytyy ympäri Suomea. Joensuun aikoina pyöräilin päivittäin paikallisen Arboretumin läpi, joten paikka tuli tutuksi. Lappeenrannan  Arboretum on jäänyt vähän oudommaksi. Nyt aukko yleissivistyksessä on päivitetty ja voimme esitellä sen teille. Toivomme tietysti, että käytte myös paikan päällä.
Arboretumin kyltti tutummassa ympäristössä
Lappeenrannan vesitornin juurelta löytyy valkoinen kyltti, jossa kerrotaan paikan historiasta. Lisäksi siitä löytyy kartta, missä puulajit sijaitsevat. Alue onkin melkoisen iso, koska se ulottuu liikenneympyrästä Etelä-Saimaan toimitalolle asti. Liikenneympyrästä lähtevän Valtakadun molemmat puolet kuuluvat alueeseen ja puu- sekä pensaslajeja on kymmenittäin. Tästä linkistä taas löytyy kartta alueesta.
Puiston isä on viime vuonna(2011) kuollut professori Kalervo Ohela. Monet muistavat hänet aktiivisesta toiminnasta kaupunginvaltuustossa ja siellä ollessaan hän teki valtuustoaloitteen vuonna 1980 puiston perustamiseksi. Saman vuoden kesäkuussa Maailman ympäristöpäivänä istutettiin ensimmäiset puut entisen Lappeen pappilan alueelle, missä puulajeja oli entuudestaan kymmeniä.
Idean isän muistolaatta Arboretumin alueella
Kalervo Ohelan aloitteesta syntynyt Arboretum oli perustettaessa yksi Suomen ensimmäisiä kunnallisia puulajipuistoja. Vuosittain yhdistykset saavat istuttaa alueelle uusia puita omien vuosipäiviensä kunniaksi. Näin toimivat myös Kimpisen koulun ja lukion opintonsa päättävät vuosikurssit, joten alueen monimuotoisuus lisääntyy koko ajan. Lisäksi Arboretum takaa, ettei alueelle rakenneta uusia rakennuksia, vaan alue kestää puistomaisena sukupolvelta toiselle.
Saimaan metsänomistajat ry. on hankkinut pirkkalankoivunjuurelle graniittisen muistokiven

Lappeenrannan soroptimisti yhdistyksen 25v juhlapuu kyltteineen.
Outo yhdistys, minkä nimi minunkin piti googlata

Etelä-karjalan uutisten jutun Arboretumista voit käydä lukaisemassa täältä.

torstai 16. elokuuta 2012

Lappeenranta / Karjalaan jääneiden muistokivi

Tänään kunnioitamme Lappeenrannan alueelle sotien jälkeisissä evakkomatkoissa päätyneiden surua. Karjalan luovutetuilta alueilta kanta-Suomeen muuttaneet joutuivat jättämään jälkeensä edesmenneet rakkaansa, sukulaisensa ja perheenjäsenensä. Heidän muistoaan vaalitaan joka puolella Suomea, koska vastaavia muistomerkkejä on kaikkialla. Lappeenrannassakin tämä on jo toinen esittelemämme, mutta uskon että Joutsenosta, Nuijamaalta ja Ylämaaltakin löytyy vastaava muistomerkki. Niiden vuoro tulee kuitenkin joskus myöhemmin.
Vastaavan muistomerkin olen siis jo kertaalleen esitellyt, mutta pitäähän se tämä Lauritsalassa sijaitsevakin esitellä. Tämän muistomerkin ohitse ajan työmatkalla ohitse lähes päivittäin ja olen huomannut, kuinka tärkeä paikka se on monille ihmisille. Yleensä kiven edessä on tuoreita kukkia vainajien muistolle. Ymmärrettävää, että heidän muistoaan on helpompi vaalia, kun on joku fyysinen kohde missä osoittaa kunnioitustaan.
Karjalaan jääneiden muistokivi Lauritsalassa. (Sami Siiskonen 6.5.2012)
Kyseessä on Saimaan kanavan karjalaisten vuonna 1954 paljastama muistokivi kunnioituksena rajan taakse jääneille vainajille.
Karjalaan jääneiden muistokivi Lauritsalassa (Sami Siiskonen 6.5.2012)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Lappeenranta / Lauritsalan kirjasto

Willimies on ollut kirjastopalveluiden suurkuluttaja pikkupojasta lähtien ja niin ovat poikanikin. Siitä olen erittäin tyytyväinen, että lukeminen on yksi yhteisiä harrastuksiamme. Toivottavasti poikien lukuharrastus ei laannu milloinkaan. Useimmat meistä lukevat ainoastaan Internetin artikkeleita, mitkä ovat yleensä lyhennelmiä alkuperäisestä kirjoituksesta. Jostain muistan kuulleeni, että 40 sekuntia olisi keskimääräinen nettisivulla vierailun pituus, joten turhaahan se olisi tänne pitkiä raportteja vääntää. Siksi me teemme myöskin juttuja, joiden lukemiseen menee noin minuutin verran. Siihen pitää nykypäivänä kiteyttää tarinan sanoma!
Lauritsalan kirjasto kesällä 2012
Ensimmäisen kirjastokorttini sain joskus 1970-luvun alkupuolella ja minusta tuli Kaukaan sivukirjaston käyttäjä. Tässä vaiheessa Kaukaan kirjasto toimi koulun tiloissa, vaan eipä toimi enää. Sulkemisen aikoihin olin jo niin iso poika, että sain äidiltä luvan käydä kirjastossa joko keskustassa tai Lauritsalassa. Useimmiten matka toi tänne Lauritsalan kirjastoon, kuten vieläkin.
Mietiskelin äsken, että kummasta kirjastosta tekisin pienen tarinan kirjaston historiasta ja valintani osui Lauritsalan kirjastoon. Onhan tämä kirjasto hemmetin paljon komeampi kuin nykyinen DDR-tyylinen maakuntakirjastomme. Tästä tarinasta löydät perustiedot Lauritsalan kirjaston historiasta ja kirjaston historiasta Lappeenrannassa yleensäkin.
Kirjaston historia kaupungissamme on yli sadan vuoden ikäinen. Vuonna 1883 koulukirjaston johtaja ehdotti, että kaupunki ottaisi vastattavakseen kirjaston ylläpitämisen. Pienen pohdinnan jälkeen päätettiin kaupungin omistaman Anniskelu OY:n(viinakauppa) voittorahoista ottaa osuus kirjaston perustamiseen. Silloista rahaa 200 markkaa päätettiin sijoittaa tähän tärkeäksi katsottuun tehtävään.
Alkuaikoina kirjasto vaihtoi paikkaa useasti, mutta vuonna 1908 kirjasto oli sijoittunut muutamaksi vuodeksi ns. Pelkosen taloon ja sai sinne jopa sähkövalot! Vuonna 1924 oli muutto taas edessä, tällä kertaa ns. Lagerstamin taloon(esitelty aiemmin). Tietyllä tavalla kyse oli ympyrän sulkeutumisesta, koska tässä talossa oli aiemmin toiminut Anniskelu OY, mistä saaduilla rahoilla kirjaston toiminta oli alkanut. Tässä talossa kirjasto viihtyi vuodet 1924-1956.
Tuona aikana Lauritsalan kauppala toimi itsenäisenä ja päätti lopulta rakentaa itselleen myös oman kirjaston. Ilmeisesti halusivat rakentaa komeamman kirjaston, kuin kaupunkiserkuillaan oli naapurissa. Lopulta vuonna 1951 valmistui tämä Martta Martikainen-Ypyän, Ragnar Ypyän ja Veikko Malmion suunnittelema kirjasto, jossa yhä tänä päivänäkin voi aistia kiireettömän ilmapiirin tyylikkäässä interiöörissä.
Reliefi kirjaston sisäänkäynnin vieressä
Kirjasto oli omana aikakautenaan esimerkki muillekin kirjastoille. 1950-luvulla ei ollut vielä tapana rakentaa erillisiä kirjastorakennuksia, joten täältä käytiin hakemassa mallia muuallekin. Rakennuksesta löytyi jopa oma osasto lapsille, mikä oli ennen kuulumatonta. Lisäksi kirjasto on hyvin säilyttänyt alkuperäisen 1950-luvun ilmeensä huonekaluineen ja seinämaalauksineen. Käykäähän kurkkaamassa! 

tiistai 14. elokuuta 2012

Lappeenranta cruising 2012*

Ajateltiin poikien kanssa tehdä tällainen pikkuinen välipala, mikä nyt ei oikeastaan blogimme aiheeseen kuulu. Silti kauneutta on muutakin kuin nuo vanhat rakennukset ja muistomerkit, mitkä ovat etupäässä esittelemiämme kohteitamme. Tänään tehdään todellakin poikkeus ja esitellään viime lauantaina(11.8.2012) pidetyn Lappeenranta cruising 2012 tapahtuman upeimmat autot. Kyllä näitä katsoessa silmä lepää!
Näille kavereille on pakko nostaa hattua. Vanhan maantielaivan korjaaminen uudenveroiseksi vaatii rahaa, aikaa ja viitseliäisyyttä.  Tosin kyllä isolla amerikkalaisella avoautolla kurvailu aurinkoisena kesäpäivänä on melkoisen messevää touhua. Onhan tuota harrastettu, vai mitä Nike? Joskus nuorempana tuli itsekin liikuttua autoharrastajien parissa, mutta uusi sukupolvi on astunut remmiin ja törmäsin vain muutamaan tuttuun cruisingissa.

Järjestäjien toimesta valitaan cruisingin parhaimmat autot. Meistä on kuitenkin mukava sooloilla, joten teimme omat valinnat. Tyrkätään tähän alle King Street cruisersien  ja Borderline fellowsien yhdessä järjestämän cruisingin komeimmat autot. Valinnat suoritti siis aina ”puolueeton ja oikeudenmukainen” Willimieskolmikko.

Hopeaa sai Pontiac Catalina

Naapurin miehen Mercury Cougar vm.1971 sai kultaa. Cougar vuodelta 1969 olisi unelma-automme, mutta komea on tämäkin
Kuten kuvista selviää, niin avoautot ovat Willimieskolmikon silmissä todellisia klassikoita. Ettei kenellekään jäisi mitään hampaan koloon, niin kerrottakoon että valinta oli todella vaikea! Upeita autoja oli paikalla vaikka kuinka paljon...

Päivitys: Jos lukijoita epäilyttää valintamme, niin alta löytyvästä Youtube videosta voit etsiä oman suosikkisi. Kymmenen minuuttia amerikkalaisia autokaunottaria letkassa. Olkaapa hyvät ja kiitokset tämän videon tekijälle!
                                 Lappeenranta cruising 2012

maanantai 13. elokuuta 2012

Lappeenranta / Liikennekaupunki

Willimieskolmikko on sanaton! Olo on kuin halolla olisi roimittu ohimoon. Eilinen pikkuinen lehtijuttu paikallisessa Etelä-Saimaassa sai aikaan uskomattoman vyöryn lukemaan Willimieskolmikon jorinoita. Kiitokset kaikille 1334 kävijälle, jotka piipahditte. Toivottavasti kerta ei jää ainoaksi, vaan luette säännöllisesti juttujamme. Kuvattuja kohteita ja ideoita meillä on reservissä varmaan ensi vuoden loppuun asti. Lisää kuvaillaan vielä tämän syksyn aikana. Ensi talven juttujen kuvat siis ovat vanhoja, eikä niistä lumihankia löydy!
Tuntuu ihan mukavalta, kun ihmiset ovat löytäneet blogimme ja jotkut ovat jopa varovaisin sanakääntein kehuneetkin. Hienoa, jos olemme tuoneet edes hetkeksi valoa arjen harmauteen. Me aiomme jatkaa samalla linjalla.
Pientä yhteistyökuviotakin on ollut suunnitteilla Kotkan suuntaan. Pähkäilyn lopputuloksena Kotkan suunnalla on viriämässä vastaava blogi samalla konseptilla. Onnea matkaan Kotkan miehelle, että ”Kotkan siivillä” blogi lähtisi lentoon.
Lienee kuitenkin aika siirtyä bloggaamista tärkeämpiin asioihin. Koulut alkavat huomenna ja tuhannet lapset ovat taas liikkeellä.  Nyt kaivataan malttia liikenteessä! Kannattaa olla erityisen varovainen lähipäivinä, mutta tarkkana on tietysti oltava muulloinkin.
Liikennekaupunki sateisena kesäkuun päivänä
Tänään on pakko leuhkia Lappeenrannan kaupungin päättäjien neronleimausta. Lähelle keskustaa rakennettiin aikoinaan lapsille tarkoitettu liikennepuisto omine liikenneympyröineen ja liikennemerkkeineen. Täällä on hyvä harjoitella liikennesääntöjä tulevaisuutta varten ja parantaa omaa liikennekäyttäytymistään.
Ainakin aikaisemmin Lappeenrannan kaupunki myös jakoi ekaluokkalaisille kirkkaankeltaisen lippahatun, missä oli teksti: ”Keltanokka liikenteessä”. Toivottavasti tästä ei ole luovuttu säästösyiden takia? Ekaluokkalaiset oli ainakin helppo huomata liikenteessä. Vaikka kaikilla ei lippistä olisikaan, niin kaikki kaupungin eskarit ja päiväkodit käyttävät hyväkseen tämän päivän kohdettamme – liikennekaupunkia. Täällä on turvallista opetella liikenteen pelisääntöjä polkuautoilla tai vaikkapa polkupyörällä.
Liikenneympyräkin löytyy! Täällä voisivat aikuisetkin opetella "kiertoliittymässä" ajamista
Willimies poikineen on käynyt harjoittelemassa täällä vuosien saatossa ryhmittymistä ja muita liikenteessä tarvittavia sääntöjä. Ilmeisesti tulosta on tullut, koska olemme onnistuneet välttämään kolarit ja sakot, joilla poliisit aika-ajoin muistuttavat typeryyksistä liikenteessä.
En tiedä onko muissa kaupungeissa vastaavaa liikennekaupunkia, missä nuorimmat voivat opetella liikennesääntöjä turvallisesti. Suosittelen muillekin kaupungeille tätä Lappeenrannan todella fiksua keksintöä! Kunnissa haaskataan paljon rahaa leikkipuistoihin, mutta voisiko yhden korvata liikennekaupungilla?
Lappeenrannassa toimintaa on tällä  samalla paikalla ollut jostain 1970-luvun alkupuolelta lähtien? En muista tarkasti, mutta joka tapauksessa tuhannet ovat täällä käyneet ja toivottavasti tuhannet vielä käyvät tulevaisuudessakin. Ei tekisi varmaan pahaa meille aikuisillekaan?
Muistakaahan huomenna ajella hiljaa koulujen läheisyydessä, kuten muinakin päivinä!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Lappeenranta / Valtakunnallinen Sotaorpopatsas


Sotaorpopatsaan julkistamistilaisuus keräsi paljon väkeä

Tänään on kaksijakoinen päivä.  Willimiehen jäljillä blogin tekijöistä oli tänään juttua paikallisessa Etelä-Saimaa sanomalehdessä. Tämä näkyy selkeänä piikkinä kävijämäärissä. Toivottavasti tulette toistekin lueskelemaan juttujamme, vaikka ne tällä hetkellä tuntuvat melko jonninjoutavalta. Willimies sai nimittäin heti aamusta puhelinsoiton, missä ilmoitettiin hyvän ja pitkäaikaisen ystäväni poismenosta. Tällä kertaa asiat menivät välittömästi uudelleenarvioitavaksi. Mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää?  

Vaikka päivääni kuuluu iloa ja surua, niin lupaamani tehtävän kävin suorittamassa. Tänään paljastettiin valtakunnallinen sotaorpopatsas kotikaupungissani Lappeenrannassa. Olin jo aiemmin esitellyt sotaorpojen muistolaatan ja patsaan julkaisun lähestyessä minuun otti yhteyttä pääkaupunkiseudulla asuva sotaorpo, joka ei pääse julkistustilaisuuteen osallistumaan. Hän pyysi minua toteuttamaan toiveen ja käymällä paikan päällä. Lupasin hoitaa homman, joten tässä uunituoreet tunnelmat tilaisuudesta.
Sotaorpopatsaan taustapuoli
Sotaorpojen muistomerkki paljastettiin puolilta päivin ja paikalla oli arvovaltaista väkeä. Itse pysyttelin loitommalla. Juhlapuheita pitivät patsastoimikunnan puheenjohtaja, jonka nimi valitettavasti meni itseltäni ohitse. Johan Ludwig Runebergin sotilaspoikaruno lausuttiin ja tämän jälkeen puhumaan asteli patsashankkeen suojelija Riitta Uosukainen. Hänen pyynnöstään sotilaat poistivat teosta suojanneen pressun. Tilaisuuden lopuksi laulettiin Maammelaulu sotilassoittokunnan säestyksellä.
Sotaorvoksi jäänyt poika suree
Uosukaisen puheesta paljastui itseäni kummastuttanut seikka, ettei sotaorpojen määrää ole koskaan selvitetty. Puheessaan hän mainitsi sotaorpojen arvioiduksi määräksi 55.000-60.000 henkilöä. Heistä olisi arviolta elossa vielä noin 30.000-40.000 sotaorpoa. Tilausta patsaalle ainakin on, koska paikalla oli ympäri Suomea bussilasteittain sotaorpoja. Arvioisin tilaisuuden keränneen paikalle vähän yli tuhat henkilöä.
Patsaan etupuoli, missä riitti tungosta.
Kyseessä on lahtelaiselta kuvanveistäjä Juhani Honkaselta tilattu teos. Muistomerkki kuvaa kotinsa menettänyttä poikaa, joka katsoo kotitalonsa raunioita. Tuttu tilanne viime sotavuosilta monellekin suomalaiselle lapselle, niin valitettavaa kuin se onkin. Muistomerkki on punagraniitista tehty ja kotitalonsa raunioita katseleva poika on valettu pronssista.
Poikapatsaan pienoismalleja on tehty 13 numeroitua kappaletta, joiden hinta on 1500€ kappaleelta. Minulla ei ole tietoa, ovatko ne kaikki menneet? Ainakin me lappeenrantalaiset voimme käydä katsomassa paikan päällä alkuperäistä muistomerkkiä, emmekä tarvitse takan reunukselle tätä 34 cm korkeaa pienoismallia. Ajatus on kuitenkin hieno ja olenkin varma, että näin merkittävässä asiassa kansan karttuisa käsi on löytänyt rahoilleen hyvän kohteen.

lauantai 11. elokuuta 2012

Lappeenranta / Reikäenkeli

Kauko Räsäsen tekemä patsas ”Särkynyt enkeli” tai paremmin kansan suussa tunnettu nimellä ”Reikäenkeli” löytyy Lauritsalan kirkon edessä sijaitsevasta Seurapuistosta.
"Reikäenkeli"
Tänä päivänä monikaan ei kiinnitä huomiota veistokseen, mutta toista se oli vuonna 1960. Tällöin se julkaistiin paikallisella hautausmaalla. Kyseessä oli yksityishenkilön oman tapaturmaisesti kuolleen poikansa haudalle tilaama hautamuistomerkki. Valitukset rienaavasta teoksesta alkoivat saman tien. Ensimmäisenä asiaan puuttui haudankaivaja, joka väitti pelkäävänsä kammottavaa veistosta. Ilmoitti vaihtavansa työpaikkaa, jos veistosta ei kuljeteta pois. Tarina ei kyllä kerro, että ottiko loparit!
Kirkkohallintokunta ilmoittikin poistavansa teoksen haudalta liian modernina tai virallisena selityksenä oli, että se on liian korkea. Samaan riitelyyn otti osaa myös kirkkoherra Kaiku Kallio, joka väitti teoksen olevan kristillisen tavan vastainen. Vastapuolelle asettui paikallinen kulttuuriväki ja välillä tämä väittely sai naurettaviakin piirteitä. Sanomalehdissä asiaa reposteltiin ja tekipä Seura-lehtikin ison jutun aiheesta. Lappeenranta sai paljon huonoa mainosta vanhakantaisena kaupunkina.
Kauko Räsänen "Reikäenkeli"
Kiistelyn seurauksena se lopulta poistettiin haudalta. Kulttuuriväki löysi sen hautausmaalta lehtikasasta ja kuljetti sen mielenosoituksellisesti kaupungin halki. Seuraavan kerran se laitettiin ”kiusallaan” näytteille taiteilijoiden vuosinäyttelyyn Lönnrotin kouluun, jossa kiistan aihetta käytiin ihmettelemässä. Tämän jälkeen teos oli vuosia varastoituna, kunnes Lauritsalan kauppalan silloinen johto osti sen ja laittoi esille nykyiseen paikkaan. Lieneekö halunneet vinoilla lappeenrantalaisille? Tilanne on sikäli muuttunut, että vuoden 1967 alusta asti Lappeenranta ja Lauritsala ovat yhtä kuntaa, joten nykyisin Lappeenrannan kaupunki vastaa patsaasta…halusivat tai eivät! 

perjantai 10. elokuuta 2012

Lappeenranta / Kolme alasinta

Törmäsin taannoin Internetin ihmemaassa itseäni kiinnostavaan blogiin, missä esitellään erilaista katoavaa rakennuskantaa. Kyseessä on Michael Tillmanin vanhoista muuntajista kertova blogi. Usein emme edes huomioi ympäristöstämme näitä rakennuksia, koska niissä ei asu kukaan. Ehkä kannattaisi joskus tarkkailla omaa asuinympäristöään vähän tarkemmin. Monet näistä muuntajista ovat melko upeita rakennuksia koristeellisine ulkomuotoineen.
Pienen pohdinnan jälkeen otin yhteyttä Michaeliin ja sähköpostittelun tuloksena lupauduin muuntajablogin assistentiksi…palkatta tietenkin. Vastuualueeni on Kymenlaakso ja Etelä-Karjala. Kaikki teistä, jotka tietävät jonkin vanhan muuntajarakennuksen, voivat lähettää niistä vinkkejä minulle tai vaikkapa muuntajablogin pitäjälle osoitteeseen tillman@suomi24.fi. Kiitokset teille aktiivisille muuntajabongareille jo tässä vaiheessa. Muuntajablogista löytyy muuten pari Willimiehen kuvaamaa muuntajaa, mutta laitetaanpa tähän alle yksi näytiksi.
1920-luvun klassismia edustava muuntaja Lentäjäntiellä Prisman lähellä
Sitten siirrymme sähköisistä tunnelmista Lappeenrannan Lauritsalan kaupunginosaan. Lauritsalan liikekeskuksen aukiolla sijaitsee kohde, jonka esittelemme tänään. Kyseinen suihkukaivosommitelma tilattiin erityistilauksena Lauritsalan uuden liikekeskuksen avajaisiin koristamaan aluetta. Nykyisin tämä vesialtaalla varustettu teos on muutama vuosi takaperin koristettu uusilla istutuksilla ja valopylväillä, mitkä sopivat mielestäni hyvin teoksen yleisilmeeseen.
Kolme alasinta (Kuvan otti Saku Siiskonen)
Tämän suihkukaivon suunnitteli Armas Hutri ja se paljastettiin vuonna 1967.