maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kouvola / Suomen hallitusmuodon muistomerkki

Sata vuotta takaperin Suomessa tehtiin isoja asioita ja ainakin tämä muistomerkki kaipaisi enemmänkin huomiota, mitä se on saanut osakseen. Paikalliset ehkä tuntevat paikan ja siihen liittyvän historian, mutta meille muille tämä varmaankin on melkoisen tuntematon osa maamme historian merkittävistä tapahtumista? 
Wredebyn kartanon mailta löytyy tällainen....

Suomen senaatti perusti maaliskuussa 1917 komitean miettimään ja laatimaan Suomelle valtiosääntöä, jotka kehittyisivät maamme perustuslakisäännöiksi. Komitean johtoon valittiin professori K.J.Ståhlberg ja hänelle kymmenen alaista, joille tämä tärkeä tehtävä uskottiin. Tuona ajankohtanahan Suomi oli vielä osa Venäjää vaikkakin keisari oli luopunut kruunustaan.
Suomen hallitusmuodon muistomerkki

Komitea kokoontui yleensä Helsingissä, mutta helteisenä kesänä ydinryhmän muodostaneet Ståhlberg, lakimies Rabbe Axel Wrede ja lakimies Anton Kotonen poistuivat Helsingistä Wredebyn kartanoon hiomaan Suomen hallitusmuotoa. Täällä lakiehdotus valmistuikin ja se oli tarkoitus esittää Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Näin ei koskaan käynyt vaan lakiehdotusta jouduttiin muokkaamaan itsenäistymisen takia melkoisella kiireellä, joka tehtiin osin virkamiestyönä.
Tässä talossako allekirjoitus tapahtui?

Muistomerkin laatta

Itsenäistymisen jälkeen lakiehdotuksesta äänestettiin usein ja se kaatui jopa lukuisia kertoja eduskunnassa. Lopulta lakialoite tuli uudelleen kesällä 1919 eduskuntaan ja valtionhoitaja Mannerheim allekirjoitti lain 17.7.1919. Näin jälkikäteen on paljastunut, että Suomen hallitusmuoto on kestänyt ajan hammasta hyvin eikä siihen ole ollut tarvetta isommin puuttua. Ilmeisesti hyvää osattiin aikoinaan tehdä kerralla....

Muistomerkki Wredebyn kartanon maille päätettiin pystyttää Kymenlaakson Marttapiiriliiton ehdotuksesta. Kymenlaakson Maakuntaliitto toteutti hankkeen Suomen itsenäisyyden 60-juhlavuonna. Syyskuun alussa 1977 luonnonkiveen kiinnitettävä muistolaatta oli valmis paljastettavaksi ja se tehtiinkin näyttävästi. Paikalla oli kaikkien näiden valtiomiesten sukujen edustajat läsnä. Lisäksi paikalla oli Maakuntaliiton, Anjalankosken kaupungin ja marttojen edustajia.
Muistomerkki

Puheen tilaisuudessa piti Kymenlaakson Maakuntaliiton puheenjohtaja, Valkealan kunnanjohtaja Ilpo Mäkinen. Valtiovallan terveiset toi Kai Korte ja muutama muukin puhuja kertoi muistomerkin taustoista. Tilaisuutta kunniooitti myös Ahvion torvisoittokunta ja kuoro. 

Laajemman raportin muistomerkistä ja sen taustoista voit lukea täältä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kouvola / Paperintekijät

Willimies oli aikoinaan töissä Kaukaan sahalla ja vaneritehtaalla. Silloin jo kateellisena katselin Kaukaan paperitehtaan sällien ajavan hienommalla autolla kuin itse ajelin. Väittivät palkkojen olevan reilusti isommat kuin omani, joten tietysti olin kateellinen. No sahalta sain lamavuosina potkut ja vaneritehdaskin on räjäytetty maan tasalle sekä itse olen siirtynyt muihin hommiin. Paperityölälisiä taitaa vielä muutamassa harvassa tehtaassa olla, mutta auringonlaskun ala se on nykyisin paperintekokin. Enää ei kannata olla kateellinen...
Paperintekijät Inkeroisen torilla

No tämä oli tilanne Lappeenrannassa, mutta Inkeroisten torilla nykyisessä Kouvolassa sijaitsee veistos keskellä toria, missä on vielä kolme paperimiestä nähtävänä. Kyseessä on kuvanveistäjä Erkki Kannoston veistos Paperintekijät.
Aurinko taas paistoi väärästä suunnasta

Hanke sai alkunsa paperiliiton paikallisen ammattiosaston ideasta kunnioittaa pitkää Inkeroisen tehtaan historiaa. Idea jalostui nopeasti patsastyöryhmäksi vuonna 1986 ja päätettiin tilata Kannostolta veistos, joka kuvaisi yhtä paperinteon vaihetta ja siinä pitää olla mukana myös paperintekijöitä. Rahaa hankkeeseen tuli järjestöiltä ja yhteisöiltä, jotka kokivat asian tärkeäksi. Rahaa saatiin myös lahjoituksina sekä keräyksellä, jopa enemmän kuin oli tarpeen.
Paperintekijät

Patsas, jonka jalustassa lukee: "Menneiden, nykyisten ja tulevien paperintekijöiden työlle" paljastettiin 27.5.1989 

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kouvola / Valmet Vihuri VH-4 lento-onnettomuus

Tämän päivän kohteemme on yksi hankalimmista kohteistamme. Siihe non tosin syynä, ettemme uskoneet netistä löytyneitä reittiohjeita, vaan päätimme mennä autolla vaikka ohjeissa luki, että ehdottomasti mentävä jalkaisin. Olisi kannattanut uskoa, koska oli enemmän kuin lähellä ettei autoni ole vieläkin muistomerkille menevällä tiellä, jos sitä edes ilkeää tieksi nimittää. Onneksi tien ylläpitäjä oli survonut tienpohjaan kaikki mahdoilliset apulantasäkit ja muut muovit. Nipin napin pääsimme takaisin... Autolla emme päässeet muistomerkille vievälle kyltille asti, mutta löytyihän se aikamme samottuamme ja ojien yli hyppiessä.
Vihurin putoamispaikka

Paikalta löytyikin pahamaineisen suomalaisen lentokoneen Valmet Vihurin putoamispaikalle pystytetty muistomerkki. Kyseisen mallisia lentokoneita valmistettiin kaikkiaan 51 kappaletta ja niistä putosi yhteensä 11 kappaletta. Tämä juuri huollosta palannut lentokone oli järjestyksessä yhdeksäs pudonnut lentokone. Niinpä se lopulta poistettiinkin käytöstä vuonna 1959 ja jäljelle jääneet myytiin romuksi.
Muistomerkki on luonnonkivi ja siihen kiinnitetty laatta

Se ei kuitenkaan auttanut Utin Hävittäjälentolaivue 33:n ohjaajaopettaja ylivääpeli Veikko Kolehmaista ja ohjaajaoppilas kokelas Risto Kuuskoskea, jotka menettivät henkensä 14.12.1957 Vihurin maahansyöksyssä silloisen Elimäen pitäjän Villikkalaan.
Muistolaatta

Kymenlaakson ilmakilta päätti, ettei tämä onnettomuus saa jäädä unohduksiin ja päätti talvella 2015 pystyttää muistomerkin onnettomuuspaikalle. Lopulta muistomerkki paljastettiin 7.9.2015 Kymen ilmakillan ja Myllylän kartanon toimesta. Lieneekö Myllylän kartano maanomistaja, koska osoite minne auto kannattaa jättää, on Myllylä 70?

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kouvola / Liikkalan aseman muistomerkki

Tällä kertaa muistomerkki, joka tuntuu olevan aivan väärässä paikassa. Rautatietä ei näy, eikä mitään muutakaan sen suuntaista. Trailerin päällä oleva laivakaan ei lisännyt luottamusta siihen että olisimme oikeassa paikassa, mutta olimmehan me...Liikkalan entisellä rautatieasemalla.
Entistä Liikkalan asemanseutua

Aikoinaan tällä paikalla sijaitsi Liikkalan asema, joka oli yksi Inkeroinen - Hamina rautatieosuuden asemista. Liikenne tällä vuosina 1899 - 1984 on loppunut ja Liikkalan asemarakennuskin on purettu. Aika ja luonto tekevät omat taikatemppunsa ja hups, rautatiestä kiskoineen sekä asemineen ei ole mitään jäljellä. No onhan toki...
Liikkalan aseman muistomerkki

Muistolaatta

Vuonna 1999, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta liikennöinnin alkamisesta, päätti paikallinen kylätoimikunta järjestää yhdessä VR:n kanssa isot juhlat tapahtuman kunniaksi. Tokihan tätä tapahtumaa piti kunnioittaa muistomerkillä, mihin käytettiin vanhoja asemarakennuksen kivijalan kiviä. Kiviin kiinnitettiin kultaseppä Jukka Nikkasen suunnittelema ja valmistama muistolaatta.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kouvola / Anjalan punaisten muistomerkki

Todellinen syy, miksi menimme Anjalan hautausmaalle oli sieltä löytyvä punaisten muistomerkki. Siitäkään ei tunnu Internetistä löytyvän muualta tietoa kuin Sekalaista propagandaa blogista, joten siteerataan TP:n asiasta kaivamia tietoja. On melkoisen outoa, ettei muistomerkistä löydy lisää tietoa, mutta toisaalta eipä se ole päässyt myöskaan viralliselle Punaisten muistomerkit sivustollekaan.
Anjalan punaisten muistomerkki on yksin perimmäisessä nurkassa

Joka tapauksessa kyseessä on taas yksi punaisten muistomerkki, jonka materiaalina on käytetty punaista graniittia ja siihen on kirjoitettu teksti:" Vakaumuksensa uhreina henkensä menettäneiden muistoksi v.1948. Tuohon aikaan punaisten muistomerkkien paljastukset tulivat mahdolliseksi ja Anjalassakin tämä mahdollisuus on käytetty. Sijaintikin on kuten monella muullakin hautausmaalla eli perimmäisestä nurkasta löytyy.
Anjalan punaisten muistomerkki


Vaikka Kymenlaakso olikin punaista aluetta sata vuotta takaperin, niin Anjalan punaisten kerrotaan olleen melkoisen rauhallisia. Alueen takavarikoinneista ja muista typeryyksistä vastasivat muualta tulleet punakaartilaiset, joten ehkä siksi Anjalan punaisten tappiot ovat todella pienet. Siihen ei näytä vaikuttaneen edes Iinkeroisten asemalla tapahtuneet teloitukset, johon syylliset olivatkin muualta tulleet punaiset. Edellä kerrottujen syiden takia, Anjalan punaisten tappiot jäivät kuuteen teloitettuun ja parikymmentä menehtyi vankileireillä. Itse taisteluissa alle kymmenen anjalalaista. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kouvola / Saksalaisen ulaanin hauta

Tällä kertaa esittelyssä yksi muistomerkki, josta saan kiittää toista bloggaaja, joka pyörittää blogia Sekalaista propagandaa. Blogin takaa paljastuu nimimerkki TP, jonka kanssa olen joskus aikoinaan vaihtanut ajatuksiakin bittimaailmassa. Näinhän minä olen löytänyt näitä kohteita ennenkin ja tulen varmaan löytämään jatkossakin...Tällä kertaa kaikki kertomani informaatio tästä kohteesta on Sekalaista propagandaa blogista. Alkuperäinen tarina löytyy täältä.
Ulaani Anton Elschenin hauta

Anjalan hautausmaalla piipahtaessani löytyi sieltä mielenkiintoinen muistomerkki, josta sain siis vihiä TP:n blogista. Kyseessä on saksalaisen ulaanin Anton Elschenin hauta. Miksi saksalainen sotilas on haudattu Anjalaan? Hautakivi antaa lisää vihjeitä. Siinä lukee:"Es starb furs Vaterland, Ulan Anton Elschen, 21, Garde Ulanen R.G.T.S., Geb 16.11.1890 - 18.6.1918. Suojeluskuntalaisten pystyttämä"

Saksalaiset kaatuneet sotilaat ja muistomerkit Suomessa 1918 kirjan kirjoittanut Seppo Vainio oli saanut selville, että Anton Elschen kuoli alueella riehuneeseen tulirokkoon. Muutapa hänestä ei tiedetäkään, mutta se yksityiskohta on vielä selvillä, että hänen yksikkönsä saapui Suomeen vasta sisällissodan jälkeen. Ilmeisesti hän toimi suomalaisten kouluttajana tai sitten hän oli tavallinen varusmies. Melko vähillä tiedoilla siis mennään.
Hautakiven teksti

Aluksi haudalla oli kuulemma vain puinen risti, kunnes Anjalan ja Elimäen suojeluskuntalaiset raahasivat paikalle 23.3.1928 ison luonnonkiven, johon kaiverrukset tehtiin. Lopullisesti hautamuistomerkki paljastettiin 13.5.1928 Anjalan suojeluskunnan kymmenvuotisjuhlien yhteydessä.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kouvola / Anjalan ensimmäinen kirkko

Muutama päivä takaperin esittelin Anjalan nykyisen vuosina 1755-1756 rakennetun kirkon. Se on kuitenkin Anjalan järjestyksessä toinen kirkko, koska ensimmäinen kirkko sijaitsi muutaman kilometrin päässä Anjalan kartanon läheisyydessä. Se rakennettiin kartanon läheiselle metsäsaarekkeelle 1692, missä jo aiemmin oli pidetty jumalanpalveluksia.
Metsäsaareke, missä sijaitsi Anjalan ensimmäinen kirkko

Joitain tietoja vanhasta kirkosta tai kappelista, kuten sitä myös nimitettiin, on säilynyt näihin päiviin saakka. Ilmeisesti kappeli ei ollut kovin suuri, mutta vuonna 1702 siellä oli lehteri. Se toki viittaa melkoisen isoonkin rakennukseen. Saarnastuolissa oli Gertrud von Ungernin ja Henrik Wreden nimet vaakunoineen, jotka olivat alueen aatelissukuja. Muut säätyläiset joutuivat tyytymään ikkunaruutuihin kirjoitettuihin nimiinsä.
Muistolaatta on kiinnitetty kallioon

Muistolaatta

Ensimmäinen kirkonkello saatiin kappeliin vasta vuoden 1730 tienoilla. Samoihin aikoihin 1728 paikallisilla käräjillä keskusteltiin kappelin korjaamisesta. Ilmeisesti sitä korjattiin ja hankittiin kellokin. Seuraava merkintä löytyy vuodelta 1745, jolloin kirkon todettiin olevan surkeassa kunnossa. Lopulta 1753 kirkon todettiin olevan käyttökelvoton ja se ilmeisesti purettiin kokonaan.   

Kirkon paikka ei soveltunut hautausmaaksi, eikä aluetta aidattu kiviaidalla missään vaiheessa. Kuitenkin 1930-luvulla alueelta löytyi luita, joiden arveltiin olevan vuoden 1697 nälänhätään kuolleiden luita, joita kerrottiin haudatun alueelle.

Kirkosta ei ole muutamaa maan alle jäänyttä sokkelikiveä kummempaa jäljellä, mutta Anjalan seurakunta on kuitenkin ensimmäisen kirkon muistoksi kiinnittänyt muistolaatan kallion kylkeen vuonna 1955.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kouvola / Anjalan sankarihautausmaa

Arrggh, maanantaiaamu ja innostus viikonlopun jäljiltä aivan tapissa. Tästä tulee ilmeisesti työntäyteinen hyvä viikko töiden osalta. Vielä kun jaksaisi täällä kotosallakin työpäivien päätteeksi jotain touhuilla, niin saisin varmaan omasta to-do-listalta melkoisen osan tekemättömiä töitä kuitattua tehdyiksi. Siinä viikon suurimmat tavoitteet....
Anjalan sankarihaudat ja "Sankarien risti"

Yksi lähiaikojen tavoitteistani on saada esiteltyä kaikki Kouvolasta kuvaamani kohteet ja pitää sen jälkeen ansaittu viikon mittainen huilitauko tästä bloggaamisesta. Se tuntuu olevan vielä muutaman viikon päässä, mutta pitäähän sitä itsellänikin tavoitteita olla! Tauon jälkeen onkin sitten vuorossa joko Haminan tai Kotkan kohteet, en ole asiaa vielä päättänyt. Saas nähdä, kummat esittelen.
Ristin takana alkuperäinen Salmio- Toiviaisen muistomerkki

Sankarivainajien nimet graniitissa



Tällä kertaa kuitenkin pysyttelen Anjalan kirkkomaalla, mistä löytyy vielä viime sotien sankarihaudat. Täältä löytyy kaksi muistomerkkiä sankarivainajille, joista vanhempi on Tarja Salmio-Toiviaisen suunnittelema muuri, mihin on kaiverrettu kaikkien 127 anjalalaisen sankarivainajan nimet. Tarja myös suunnitteli yhdessä miehensä Esko Toiviaisen kanssa koko hautausmaan. Muistomerkki paljastettiin 21.5.1950.
Ristin edessä on laatta muistuttamassa sotavuosista

Jostain minulle tuntemattomasta syystä paikalle päätettiin pystyttää toinenkin muistomerkki "Sankarien risti". Sen suunnitteli arkkitehti Bruun ja Sankarien risti paljastettiin 26.9.1965.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kouvola / Anjalan kirkko

Willimies on ateisti, mutta tämän bloggaamisen aloittamisen jälkeen olen pohtinut omaa jumalsuhdettani muutamaan otteeseen. Olen käynyt lukuisissa kirkoissa, jotka ovat vaikuttaneet minuun syvästi. En tarkoita hengellisyyttä vaan estetiikkaa, koska useat kirkot ovat todella komeita paikkoja ympärillä levittäytyvine hauatausmaineen. Ehkä ne ovat vaikuttaneet jotenkin minun paatuneeseen sydämeeni. No, en aio kuitenkaan vielä kirkkoon liiittyä uudelleen. Sitä en aio tehdä koskaan, mutta ei se minua estä vierailemasta näillä paikoilla. 
Anjalan komea puukirkko

Viime syksynä kävin Anjalassa kirkkomaalla ja kuvasin sen vuonna 1755-1756 rakennetun kirkon. Olin etukäteen jostain lukenut, että kirkko olisi upea sisätiloiltaan, mutta kiinnihän tuo vierailupäivänä oli, kuten useasti aiemminkin. Olisihan tuo ollut kiva ottaa sisäkuvatkin, koska tuskin enää koskaan käyn Anjalan kirkkomaalla ellei sinne jotain uutta muistomerkkiä tulla pystyttämään.

Kirkko rakennettiin korvaamaan pienen matkan päässä oleva vuonna 1693 rakennettu kirkko, joka oli päässyt rappeutumaan. Anjalalaiset päättivät rakentaa ristikirkon, mihin mahtuisi sisälle liki 500 ihmistä kuulemaan herran sanaa. Kauaa ei tämäkään kirkko saanut toimia vaan se tuhoutui lähes kokonaan venäläisten hyökkäyksessä 1790. Onneksi sille ei käynyt kuitenkaan yhtä huonosti kuin kokonaan tuhoutuneelle kellotapulille. Kirkko sentään pystyttiin korjaamaan ja onhan se sen jälkeen toiminut tehtävässään jo yli 200 vuoden ajan.
Infotaulu kaipaisi pesurättiä

Aikoinaan kirkkoa kutsuttiin Sofian kirkoksi Ruotsin prinsessa Sofia Albertinan mukaan ja siinä on muutenkin ruotsalaista vaikutusta, kuten tukholmalaisen hovimaalarin tekemä alttaritaulu Jeesus Getsemanessa, joka valmistui vuonna 1796, kuten uusi kellotapulikin. Kirkkoa on toki remontoitu vastaamaan nykyajan tarpeita moneen kertaan, joista viimeinen tehtiin vuonna 2005.
Anjalan kellotapuli on komea myöskin

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kouvola / Anjalan Karjalaan jääneiden muistomerkki

Ensimmäinen moottoripyöräajelu on takana ja voi hemmetti, kun oli kivaa! En edes muista koska viimeksi olen ollut yhtä hymyssä suin kuin päivällä ajellessani prätkällä kevään ensimmäiset kilometrit. Itseasiassa kilometrejä kertyi kokonaiset 118 kilometriä. Matkareittini oli Joutseno - Lappeenranta - Savitaipale - Lappeenranta - Joutseno. Maisemat olivat vielä ankean harmaat, mutta parin viikon päästä luonto jo vihertää ja aion ajaa saman lenkin uudelleen kerran viikossa. Jotensakin olen ilmeisen urautunut tälle reitille vai mitä olette mieltä?
Anjalan Karjalaan jääneiden muistomerkki

Melko urautunut olen näiden muistomerkkiesittelyidenkin suhteen, koska vuorossa on Anjalan kirkon kupeesta löytyvä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki. Näitähän olen esitellyt jo varmaan toista tusinaa kappaletta. Ei mitään, minusta on hienoa että heidän muistokseen on pystytetty näitä muistomerkkejä. Monen evakkoon lähteneen karjalaisen sukulaiset ja rakkaat jäivät Karjalan hautausmaille, joista monet ovat nykyisin melkoisen huonossa kunnossa ja osa jopa unohtuneita alueita. Siksi on hienoa, että he saavat kokea jälkeläistensä huomion ja välittämisen täällä Suomessa.
Lisää kuvateksti

Anjalan muistomerkki on graniittia ja hivenen päässyt sammaloitumaan. Silti perusasiat siitä selvisivät minullekin. Sen on pystyttäneet Anjalan karjalaiset vuonna 1960 ja sen kyljessä on kohokuviona nainen, joka pitää kättään ristin päällä, missä on Karjalan vaakuna. Lisäksi sen kylkeen on kaiverrettu seuraava runo: "Kuokka ja kannel ja uskomme vakaa, perintö kallis aikojen takaa, heiltä mi Karjalan mullissa makaa."


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kouvola / Myllykosken sankarivainajat

Kevät lähestyy ja moottoripyöräkausi alkaa huomenna! Vihdoinkin näkyy aurinkoa pilkottavan tälle itselleni tärkeälle harrastukselle. On jo aikakin.... Tämä toinen harrastukseni eli bloggaaminen alkaa taas osoittaa hiipumisen merkkejä. Ilmeisesti tiivis julkaisutahtini alkaa taas vaatia veronsa ja innostukseni on melkoisen pohjalukemissa. Niinpä aionkin pitää lyhyen tauon, kunhan saan kaikki Kouvolan kohteet esiteltyä. Sen jälkeen onkin edessä uusintakierros Kouvolassa, koska jälleen uusia kohteita on talven aikana putkahtanut esiin.... eli loppua ei siis näy taaskaan!
Myllykosken sankarihautausmaa

Vainajat ovat saaneet graniittiset ristit

Oikeastaan on vähän pakkokin pitää taukoa, koska loppukevään osalta kalenteri on melkoisen täynnä. Työt vievät oman osansa ajastani ja lisäksi oman talon kevättyötkin painavat päälle. Pojan yo-juhlatkin pitäisi järjestää ja ulkomailta saapuvia sukulaisia pitäisi majoittaa ja kestitä kaiken muun ohella. Kiirettä tulee siis piisaamaan, eikä loppua kiireelle ole näköpiirissä. Niin, unohtui vielä mainita että liikuntaakin pitäisi alkaa harrastaa lähestyvien Lykynlammen olympialaisten takia.... katsotaan, joudunko pitämään ihan viikon mittaisen tauon vai riittääkö muutama päivä?

Kesällä aion myös pitää muutaman viikon paussia, jotta kerkeän kuvailla uusia kohteita ja nähdä maailmaa muutenkin. Reissuni nyt yllättäen tänä suvena kohdistuvat taas Venäjän maalle, missä ykköskohteeni on Meripihkahuone Pushkinissa. Ehkä esittelen sitten aikanaan tuonkin kohteen, kunhan nyt ensin käyn siellä. Futiksen MM-kisoihin en saanut lippua haluamaani otteluun, mutta kun majapaikka minulla siellä on, niin pitäähän se kaiketi käydä tunnelmaa haistelemassa. Toivottavasti myös moottoripyöräni kestää kasassa ja saan myös rautaperseajon suoritettua, koska viime suvena tekniset ongelmat estivät sen. Onhan tuossa minun mielestäni ihan kohtuullinen määrä duunia jo sovittuna?
Oskari Jauhiaisen sankaripatsas


Koska nämä kirjalliset työt tuntuvat vievän kaiken ajan, niin siirrytäänpä nyt asiaan ja esitellään viime kesänä kuvattu kohde. Tällä kertaa vuorossa on ties monesko sankarihautausmaa, joka on tielleni osunut? Melkoinen määrähän niitä on jo esitelty, mutta eiköhän nämäkin ala olla kohta jo kaikki esitelty. Hienoja paikkojahan nämä sankarihautuumaat ovat, mutta kun välillä tuntuu, että ne eivät lopu koskaan. Ehkä se kuitenkin kertoo siitä raskaasta uhrista, minkä maamme puolesta henkensä antaneet sotilaat antoivat. Enempäähän heiltä ei voi vaatia, koska he antoivat kaikkensa. Toivottavasti emme ikinä enää joudu vastaavaan tilanteeseen...

118 nimeä

Tämän kertainen sankarihautausmaa sijaitsee Myllykosken kirkon kupeessa ja sinne on haudattu 118 myllykoskelaista sankarivainajaa, joista yksi on lotta. Hautausmaa on siisti ja hyvin hoidettu. Se on kuvanveistäjä Oskari Jauhiaisen suunnittelema ja lisäksi hän on myös tehnyt graniittisen sankaripatsaan hautausmaata vartioimaan. Se paljastettiin 20.9.1953. Uudempaa tekoa on sen sijaan sankarihautausmaan toiseen laitaan sijoitettu graniittipaasi, johon on kirjoitettu kaikkien myllykoslelaisten sankarivainajien nimet. Sen tekijästä ja paljastusvuodesta en löytänyt mitään tietoa. 

torstai 12. huhtikuuta 2018

Kouvola / Wreden lentokone

Eilen kerroin Casper Wredestä, joka teki suomalaiden ilmailun historiaa olemalla ensimmäinen, jonka lentokoneen lentoa voi pitää lentona eikä loikkana, kuten Adolf Aarnon yritys nousta ilmaan Tampereella 1911. Kaiken lisäksi Wrede rakensi koneen itse omalla sukutilallaan Anjalassa Rabbelugnin tilalla yhdessö Otto Eriksonin kanssa.
Wreden kone lasivitriinissä

En nousisi tuon kyytiin

Koneessa käytetty kolmisylinterinen moottori

Lento tapahtui talvella, joten selittänee sukset

Kuten eilen kerroin, niin kone purettiin osiin ja piilotettiin Wreden toimesta eikä kaikkia osia ole tietääkseni löydetty vieläkään. Wredekin katosi maailmalle ja tieto koneesta katosi. Onneksi meillä kuitenkin riittää innostunutta väkeä ilmailun saralla, jotka eivät pelänneet haastetta. Lentokillan varikko oli kiinnostunut haasteesta ja päätös rakentamisesta syntyi tammikuussa 2006.

Aikaa koneen rakentaminen vaati neljä pitkää vuotta, vaikka Matti Siukkolan toimiessa asiantuntijana ja lentokoneentarkastaja Raimo Ilvonen työryhmineen tehdessä työtä ahkerasti. Lopullinen koneen osien kokoonpano tapahtui 7.7.2010. Näytteillä kone kerkesi olla Tampereella museokeskus Vapriikissa, mutta sen jälkeen se varastoitiin entisen lentokonetehtaan tiloihin Tampereella ja alkoi kuumeinen etsiminen pysyvälle näyttelypaikalle.

Rakennusvaiheen esittelyä

Keväällä 2012 Ummeljoen kyläyhdistys päätti rakentaa lasivitriinin Keltakankaalle ABC-liikenneaseman pihaan. Vitriinin valmistuttua sen sisälle sijoitettiin Wreden koneen replica ja muuta hänestä sekä koneesta kertovaa aineistoa. Lentokoneen juhlallinen paljastus tapahtui 13.8.2013.
Infotauluja




Musiikkiesityksen jälkeen Lentovarikon killan jäsen Matti Siukkola kertoi kiinnostuksestaan Kasper Wreden lmailuharrastuksesta. Puheen jälkeen Ahvion soittokunta musisoi, minkä jälkeen poistettiin konetta ympäröinyt suojavaate. Paljastajina olivat Jukka Naukkarinen, Hannu Hämäläinen, Matti Siukkola ja Aarno Saramäki. Tilaisuutta juhlisti NH 90 helikopterin ylilento.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Kouvola / Wreden ensilento

Nykyaikana tekniikka ja mekaniikka menevät eteenpäin melkoista haipakkaa. Kun miettii mailman kehittymistä viimeisen sadan vuoden ajalta, niin kaikesta siitä seuranneesta huonosta, olemme myös saaneet paljon hyvääkin aikaiseksi. kehitys on ollut monilla aloilla todella nopeaa. Yhtenä mainittakoon lentoliikenne, koska ainakaan minä en uskaltaisi istahtaa sata vuotta vanhaan lentokoneeseen ja nousta sillä taivaalle.
Muistomerkin takana oleva Kymijoki oli ilmailun historian tekopaikka

Sen sijaan onneksi aina on lötynyt joka alalle pioneeri, joka on ollut valmis uhraamaan aikaa, rahaa ja pahimmillaan henkensäkin viedäkseen kehitystä eteenpäin. Tällainen visionääri Suomen ilmailulle oli Casper Fabian Wrede(1892 - 1921). Nuoruudessaan hän oli kiinnostunut tekniikasta ja jo vuonna 1910 hän rakensi omin avuin liitosiiven, noustakseen ilmaan. Seuraavana vuonna hän rakensi jo kokonaisen liitokoneen.

Vuonna 1912 hän lähti Saksaan ja päätyi lentokonetehtaaseen töihin. Ensimmäisen maailmansodan alkaminen pakotti hänet vihollismaan kansalaisena poistumaan Saksasta ja hän palasi Suomeen rakentamaan omaa lentokonetta. Kone valmistui talvella 1914 - 1915 ja sen voimanlähteenä toimi ranskalainen kolmisylinterinen moottori. Ilmojen teille konetta pyrittiin saamaan kevättalvella 2015 ja nousut onnistuivat, mutta jäivät lyhyköisiksi. Lopulta Wrede sai koneensa ilmaan ja lensi sillä puolisen kilometriä muutaman metrin korkeudella. Suomalaisen ilmailun historiaa oli tehty!
Wreden ensilennon muistomerkki on Kymijoen rannassa

Koska ilmailu oli venäläisten toimesta kiellettyä sota-ajan Suomessa, niin melko pian venäläiset tulivat etsimään Wreden konetta saatuaan kuulla tapahtuneesta. Konetta ei kuitenkaan löytynyt, koska Wrede oli saanut ennakkovaroituksen. Osat oli piilotettu salaisiin kätköihin, jotka jäivät löytymättä. Lisäksi Wredekin lähti maasta pakoon ja liittyi Saksaan lähteviin jääkäreihin.
Suomalaista ilmailun historiaa

Värikkäät elämänvaiheet eivät Casper Wreden osalta päättyneet tähän Saksaan siirtymiseen vaan hän eli elämänsä loppuun asti melkoisen värikästä elämää, kuollen lopulta 1921 Fidzisaarella. Tarkemman selostuksen tästä lentäjäpioneerista löydät täältä.  

Wreden ensilennon muistomerkki paljastettiin 13.8.2015 Ummeljoen kyläyhdistyksen ja Lentovarikon killan yhteistoiminnan tuloksena. Tätä ilmailumme 100-vuotistapahtumaa kunnioittivat Suomen ilmavoimat yhden Hornetin ja yhden helikopterin ylilennolla.